Vieraassa Bodyjamissa

Minulle Bodyjam on aikaisemmin ollut lähes pyhä tunti. Meidän jamiporukka on hitsautunut vuosien aikana niin yhteen, että ollaan kuin yhtä perhettä. Monet ilot on jaettu yhdessä, samoin kuin uudet ohjelmat ja mielipiteetkin. Meidän jami ei ole pelkkää jumppaa, vaan se on fiilistelyä. Tanssia, iloitsemista ja bailaamista. Mukaan kuuluvat tottakai seiniä helistävän kova musiikki ja sormiledivalot. Kaikki tämä yhdessä muodostaa Bodyjamista sellaisen kokonaisuuden, mitä on minkään muun tunnin vaikea peitota. Ja siksi lähdinkin uteliaalla mielellä kokeilemaan toisen salini, Kuntomaailman Bodyjam-tuntia. 

Kävihän siinä juurikin niin kuin olin kuvitellutkin. Ohjaaja oli oikein mukava, osaava ja koreografisesti taitava. Siinä ei siis mitään, mutta kyllä silti olen edelleen sitä mieltä ettei kukaan voi voittaa meidän salin jamiohjaajaa joka on niin tunteella mukana koko jutussa. Tuntikokemukseen vaikuttivat kaikista eniten kuitenkin fasiliteetit: ei värivaloja, ei discopalloa, musiikki hiljaisella. Tämän lisäksi kaikki tulivat tunnille vain jumppaamaan, ei pitämään hauskaa ja bailaamaan. Toki osansa on varmasti myös sillä että kyseessä oli iltapäivätunti ja kyseinen tunti on tällä salilla todella uusi - ns. jamiporukkaa ei siis ole vielä ehtinytkään muodostua. 

Kaikista eniten itseäni hierti juurikin tuo musiikki. Kuinka tärkeää se jamissa onkaan! En tiedä onko Kuntomaailmalla sitten jotkut desibelirajat vai mistä se on kiinni, mutta kaikilla tunneilla musiikki on todella hiljaisella verrattuna Balanssiin. Meillä monien tanssituntien fiilis koostuukin siitä, että pikku hiljaa tunnin edetessä musiikin volume vain nousee ja nousee, ja vikassa biisissä revitellään ihan täysillä niin, että melkein seinät helisee. Mukana voi laulaa niin ettei kukaan kuule, mutta tällä tunnilla melkein hengityskin kuului musiikin läpi. Kerran pyysinkin musiikkia tunnin aikana kovemmalle, mutta silti se oli hiljaisemmalla kun meidän jamissa edes alkulämmittelyssä. 

Balanssin jamifiilistelyä kera valoisten hanskojen :D

Lähinnä koenkin tämän Kuntomaailman Bodyjamin itselleni sellaisena teknisesti harjoittavana tuntina. Loisteputkivalossa kun on lähes väkisinkin tarkkailtava itseään, voi samalla keskittyä hiomaan liikkeitä ja tekniikkaa. Sen sijaan taas Balanssin jamiporukan kanssa meillä on pystyssä bileet, se viikon paras tunti. Silloin lauletaan mukana, riehutaan ja kropassa menee pitkin tuntia kylmiä väreitä. Kaikista paras on se hetki, kun viimeisessä kappaleessa jamittajien sormissa loistaa ledivalot ja keskityt vaan tunnelmoimaan sen viimeisen sarjan läpi. Se on sitä treeniä - ja erityisesti Bodyjamia - parhaimmillaan. 

Silti on todella kiva juttu, että myös tänne Kuntomaailmalle tuli Bodyjam, meinaan olin ihan vain sen puuttumisen takia vaihtamassa saliketjua. Kyseinen tunti on täällä vasta aluillaan, joten toivon että tuo fiilis tuosta ajan myötä kehittyy - ja voinhan siihen itsekin omalla toiminnallani vaikuttaa. Sen lisäksi kun saan vielä annettua palautteen tuosta musiikin voluumista sekä mahdollisista värivaloista jumppasaliin, alettaisiin olla jo paremmalla mallilla :)

Kuinka tärkeää teille on fiilis jumppatunneilla, vai menettekö vain "suorittamaan" sen treenin alta pois? Kertokaahan mielipiteitä ja ajatuksia! Tai mitenkäs esim. musiikin volyymi, onko se teille tärkeä seikka?