Ihanaa ja aurinkoista pääsiäisviikonloppua! Täällä menevät koko pyhät kotona koulutehtävien parissa, nimittäin tulevalle viikolle osuu erään verkkokurssin intensiiviviikko sekä toinen iso deadline. Onneksi tällaiset lyhyet pätkät jaksaa lomallakin puurtaa kun tietää, että pian helpottaa. Eräs juttu, joka auttaa jaksamaan on se, että meille saapuu tulevan viikon perjantaina perheenlisäystä. Lapsia saadaan odotella saapuvaksi ainakin vielä kymmenisen vuotta, mutta arvaatteko millainen nelijalkainen vauva meille muuttaa?
Rakkaan ensimmäisen pupuni menehtymisestä tuli maaliskuun puolivälissä kuluneeksi vuosi. Kymmenen vuoden ajan rinnalla kulkeneesta lemmikistä luopuminen oli aivan kamalaa, vaikkakin siihen oli osattu jo jonkin verran henkisesti etukäteen valmistautua. Silti tuolloin ajatuksissa ei ollut uuden lemmikin hankkiminen, sillä tuntui, ettei kukaan pysty täyttämään Muffen jättämää aukkoa. Aikaa on kuitenkin kulunut ja samalla olemme toisillemme hieman puolivitsillä lähetelleet koiranpentujen ja pupuvauvojen kuvia Instagramissa. Koira poissulkeutui realistisista vaihtoehdoista pois kuitenkin jo kättelyssä, sillä molemmat tiedämme, etteivät aikataulut sallisi säännöllistä lenkittämistä, harrastamista ja pitkiä ulkoiluja päivittäin. Sen sijaan kani lemmikkinä on seurallinen, halutessaan ulkoilutettava, sen kanssa voi harrastaa, mutta lemmikkinä kani on kuitenkin suhteellisen itsenäinen – päädyimmekin siis katomaan pupuvauvoja eräälle kasvattajalle.
Ainoana kysymysmerkkinä ja haasteena tässä yhtälössä on poikaystävän lievä allergia. Koirille hän on ainakin tiettävästi allerginen, jonka lisäksi kasvattajalla hän sai myös lieviä oireita (pupuja tosin oli asunnossa yli kaksikymmentä). Tiedostamme riskin pahempaan allergisoitumiseen, joskin toisaalta on myös realistinen vaihtoehto, että allergia siedättyy. Roduista päädyimme valitsemaan mahdollisimman vähän "pölyävän" eli pienirexin. Tämän lisäksi täytyy tehdä tarkat säännöt siitä, ettei kani tule makuuhuoneeseen ja heinät pidetään visusti parvekkeella ainoastaan minun käsitellessä niitä. Lisäksi sovimme kasvattajan kanssa kirjallisesti mahdollisuudesta luovuttaa kani takaisin hänelle, jos allergia pahenisi vakavasti. Tällöin saamme itsekin mielenrauhan siitä, että pupu pääsee pahimmassa mahdollisessa tilanteessa kotiin, jossa siitä varmasti huolehditaan hyvin tai jossa sille mahdollisesti etsitään uusi, huolehtiva ja hyvä koti.
Vaikka olenkin innoissani, samalla kuitenkin pieni huoli kalvaa mieltä - entä jos allergia paheneekin aivan kamalasti? Toisaalta tätä dilemmaa pohtiessamme tulimme tulokseen, että mieluummin kadumme jotain tehtyä kuin tekemätöntä. Toinen vaihtoehto olisi, että eläisimme koko elämämme ilman lemmikkejä ja miettisimme, että ehkä poikaystävä olisi saanut pahan allergian. Jos nyt siis hommat menisi syteen ja saveen voimme ainakin sanoa yrittäneemme. Toisaalta voi myös olla, että pupu tulee elämään meidän kanssamme iloisesti vaikka kymmenenkin tulevaa vuotta.
Pupu on mitä suurimmalla todennäköisyydellä poika (hänestä oli kuulemma poikueen vaikein määrittää sukupuolta) ja jos hän nyt sitten on poika, nimeksi tulee Kaapo. Poikue olisi luovutusikäinen eli kahdeksanviikkoinen jo tulevana tiistaina, mutta kiireisen viikon vuoksi haemme pupun kotiin vasta perjantaina. Viikonloppuna saamme sitten hyvin aikaa tutustumiselle uusiin ihmisiin ja uuteen kotiin. Kaapolle hankitaan myös Fenniasta lemmikkivakuutus, joka kattaa mahdolliset lääkärikäynnit, kirurgiset toimenpiteet, tutkimukset ja lääkkeet vastaisuudessa. Ensimmäiset RHD-rokotukset Kaapo saa myös toukokuussa.
Tällaisia mukavia juttuja tapahtuu meillä siis tulevalla viikolla! Haluaisitteko jatkossa kuulla täällä blogissa tai Instagramin puolella myös Kaapon kuulumisia ja kaniarkea? Entä onko teistä kenelläkään kokemuksia allergian siedättymisestä/pahenemisesta lemmikin ottamisen jälkeen?
