Siitä on vierähtänyt kohta kaksi kuukautta, kun julkaisin tämän postaussarjan ensimmäisen osan – aika menee niin nopeasti! Tässä välissä on tapahtunut todella paljon, ja kuten varmasti otsikostakin jo näitte, niin me ostimme asunnon! Oikeastaan kaikki tapahtui jo noin viikko ensimmäisen postauksen julkaisemisen jälkeen, mutta ymmärrettävästi virallisten kauppakirjojen allekirjoittamisessa ja muissa käytännön asioissa menee jonkin verran aikaa. Avaimet saimme käteemme tällä viikolla, jonka jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa sitten asuntonäytön näkemään, että mitä sitä tulikaan ostettua. Tässä postauksessa ajattelin kertoa teille lyhyesti siitä prosessista, miten asunnon osto oikeastaan eteni. Lisäkysymyksiin vastailen oikein mielelläni myös kommenttiboksin puolella!
Kuten sitä kliseisesti sanotaan, niin sen kyllä tietää, kun oikea kohde tulee eteen. Kun toivomaltamme alueelta tuli myyntiin juuri meidän speksiemme mukainen, noin 55-neliöinen kaksio lasitetulla parvekkeella, isot remontit tehtyinä ja hyvällä sijainnilla, niin tiesimme, että tästä kohteesta olimme valmiita tarjoamaan lähelle oman budjettimme kattoa. Onneksemme samalta alueelta sattui kuin sattuikin tulemaan samaan aikaan myyntiin myös toinen kohde, joka varmasti osaltaan hajotti hieman ostajakuntaa. Tältä alueelta ei ole tullut yhtäkään asuntoa myyntiin oman ostomme jälkeen, joten tuntui kuin kohtalon johdattamalta, että satuimme kaupoille juuri tuona hetkenä, ja että kaksi vastaavaa kohdetta osuivat myyntiin juuri samaan aikaan.
Asunnosta kiinnostuneita pariskuntia ja näyttöjä oli kuulemma yli kaksikymmentä, joten alkuun omat mahdollisuudet voittaa tarjouskilpailu tuntuivat lähes mahdottomilta. On muuten hassu tunne mennä asuntonäytölle ja katsoa muita sieltä tulevia – tuli olo, kuin he olisivat omia kilpakumppaneita. Pystyykö joku samaistua tähän fiilikseen? Asuntokaupan ollessa tällä hetkellä historiallisenkin vilkasta olin aivan varma, että muilla on ainakin puolet isompi budjetti kuin meillä, ja että kiusasimme vain itseämme löytäessämme näin täydellisen kohteen sekä haaveillessamme sen saamisesta.
Seuraavana askeleena oli tarjouksen tekeminen. Kyseessä oleva kohde oli julkisessa tarjouskaupassa, joka tarkoittaa, että tarjoukset ovat kaikille kiinnostuneille näkyvillä verkossa 48 tunnin ajan, jolloin kenellä tahansa on mahdollisuus korottaa tarjousta. Myyjä saa hyväksyä tarjouksen aikaisintaan 44 tuntia tarjouksen jättämisen jälkeen. Kuten edellä totesin, niin päädyimme tarjoamaan kohteesta heti lähemmäs oman budjettimme kokonaiskaton, sillä tiesimme, että muuten luvassa olisi kilpailua. Heitimmekin tarjouksen reippaasti ylös, kuitenkin sellaiseksi summaksi, jolla vastaavia kohteita oli alueelta keskimääräisen neliöhinnan mukaan myyty.
Sitten alkoi piinaava kahden vuorokauden odottelu siitä, lähteekö joku korottamaan tarjouksestamme. Parin päivän ajan ajatuksia oli vaikeaa pitää poissa tarjouskilpailusta – niin kovasti tiesin haluavani juuri tämän asunnon. Kun 44 tuntia tuli täyteen ja myyjä päätti hyväksyä tarjouksemme, olo oli alkuun hieman absurdi. Saatiinko juuri me oikeasti ostettua tuo kohde? Voiko olla todellista, että meidän ensiasunto täyttää kaikki sille asettamamme toiveet ja haaveet näin hyvin?
Kaupanteon jälkeen luvassa oli paljon paperitöitä, neuvotteluja ja allekirjoittamisia sekä pankin kanssa että asuntokaupan allekirjoittamiseen liittyen. Meidän asuntokauppa toteutettiin DIAS-järjestelmän avulla kokonaan digitaalisesti, joka oli toisaalta näppärää ja paikkaan sitomatonta, mutta toisaalta olisin mielelläni käynyt ihan paikan päällä yhdessä myyjän kanssa allekirjoittamassa kauppakirjan. DIAS toimi kuitenkin moitteettomasti ja homma saatiin sujuvasti sitäkin kautta hoidettua. Kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen korkattiin skumppapullo ja uskallettiin oikeasti jo juhlistaa sitä, että ostettiin ensimmäinen, oma asunto. Sitten alkoikin hallintaoikeuden luovuttamisen odottelu, jonka tuli vihdoin tällä viikolla päätökseen, kun saimme avaimet uuteen asuntoon. Vasta paikan päällä kaikki tuntui kunnolla realisoituvan – samalla päästiin konkreettisesti mallaamaan esimerkiksi remonttiin tarvittavia mittoja, materiaaleja ja sävyjä. Tästä se kaikki siis oikeastaan vasta alkaa.
Seuraavat postaukset ajattelin tehdä liittyen siihen, millaista pintaremonttia teemme asunnossa ennen sisään muuttamista. Luvassa olisi ainakin lattiaremppaa sekä pintojen maalaamista. Remppaan liittyvää sisältöä pääsee seuraamaan reaaliaikaisesti myös instastani (@lauraannika), joten sinne kannattaa ehdottomasti mennä myös juttuja seurailemaan. Toivottavasti palataan pian remppa-aiheisten julkaisujen pariin, kun saadaan meidän ihka ensimmäisen oman kodin laittaminen alkuun!
