Edellisestä postauksesta on kulunut aikaa lähes päivälleen kuusi kuukautta. Puolen vuoden tahaton blogitauko on ollut aikaa, jolloin on tapahtunut paljon ja jonka aikana olen myös pohdiskellut blogin tulevaisuutta. Kirjoittaminen ei ole tuntunut hyvältä, eikä sille ole ollut arjessa aikaa. Kameran esiin kaivaminen, tekstien kirjoittaminen, editoiminen ja yhteistöiden sopiminen on aiheuttanut lähinnä ahdistusta, ei innostusta.
Tammikuun jälkeen on tapahtunut paljon - olen hiljattain päättänyt ensimmäisen täyden työvuoteni valmistumisen jälkeen, mutta myös vaihtanut työpaikkaa. Helmikuun alusta siirryin toisen työnantajan palvelukseen kahteen eri lukioon. Vaikka työ on mahtavaa ja tuntuu täysin omalta jutulta, on uusien toimintatapojen omaksuminen ja oman työidentiteetin löytäminen sekä ammatillinen kehittyminen ollut varsin kuormittavaa. Nyt pääsen onneksi nauttimaan palkallisesta kesälomasta (joka ei tällä alalla ole läheskään itsestäänselvyys) ja lataamaan akkuja kunnolla ennen tulevaa syksyä.
Opiskelujen päätyttyä ja työuran alettua olen alkanut myös entistä selkeämmin huomaamaan omasta hyvinvoinnista huolehtimisen merkityksen. Pitkät yöunet viikonloppuisin, ystävien kanssa vietetty aika sekä etenkin säännöllinen liikunta ovat asioita, jotka auttavat jaksamaan arjessa. Kun arki-illat menevät liikunnan ja kotitöiden parissa, huomasin jossain vaiheessa ottavani stressiä blogin päivittämisestä viikonloppuisin. Tuolloin kun oli ainut kunnollinen aika viestiä yhteistyökumppaneille, stailata kuvia, editoida ja kirjoittaa. Havaitsin kuitenkin nopeasti, ettei tuo ollut enää se tapa, jolla haluaisin viikonloppujani viettää - päinvastoin, asia toi enemmän stressiä kuin hyvää mieltä elämääni.
Aluksi kaikkein luonnollisimmalta tuntui vain jättää blogin kirjoittaminen sikseen. Näin puolen vuoden kypsyttelyn ja pohdiskelun jälkeen onkin tullut varmemmaksi ajatus siitä, ettei palo kirjoittamiseen ja kuvaamiseen ole vieläkään palannut niissä määrin, missä se ehkä aikaisemmin on ollut. Elämä muuttuu, arjen rytmi muuttuu ja itselle mieluiset asiat muuttuvat. Ei kannata pitää jostain sellaisesta kiinni ja käyttää aikaansa asioihin, jotka eivät tunnu antavan yhtä paljon kuin ne ottavat. Toivon, että ymmärrätte mitä tarkoitan ja saatte ajatuksestani kiinni.
Täten onkin tullut aika kiittää kaikkia blogin seuraajia - teitä, jotka olette viimeisten vuosien aikana löytäneet mukaan sekä teitä, jotka olette olleet mukana jo huimien kymmenen vuoden ajan, On The Move -blogin ajoilta asti. Blogin myötä olen kasvanut teinistä aikuiseksi, käynyt läpi erilaisia elämänvaiheita ja toisaalta onneksi taltioinut niitä myös itselleni muistoksi sekä kuvien että tekstin muodossa. Niiden pariin on varmasti ihanaa palata aina silloin tällöin. Lisäksi haluan kiittää tuhannesti kaikkia yhteistyökumppaneitani blogimatkan varrella, jotka ovat mahdollistaneet ihanien kampanjoiden toteutuksia sekä minulle että teille seuraajilleni. Kiitos myös Indieplace blogiportaalin tarjoamasta tuesta ja näkyvyydestä - sillä on ollut iso merkitys blogini kehittymiselle vuosien varrella.
Vaikka blogin tarina päättyykin tähän, jatkan Instan päivittelyä rentoon tahtiin siten, kun se tuntuu itselle hyvältä. Mikäli siis opinto-ohjaajan työhön, sisustamiseen, kauneuteen tai muuten tavalliseen arkeen liittyvät sisällöt kiinnostavat, voi seuraamistani jatkaa @lauraannika tilin kautta. Mahtavaa, mikäli pysyttäisiin vielä sitä kautta yhteyksissä. Teidän kanssanne on tullut DM-viesteillä käytyä hyviä keskusteluja ja saatua erilaisia korvaamattomia vinkkejä.
Kiitos siis vielä kerran teille kaikille - niin kliseistä kuin se onkin sanoa, niin tätä blogia ei olisi ollut ilman teitä. Aivan ihanaa, aurinkoista kesää ja toivottavasti tavataan vielä jatkossa Instan puolella!
