Jumppakuvia

Ompas mielikuvitukseton otsikko mutta menkööt.. :D Kun kuvailtiin Nooran kanssa teille videoita viime viikonloppuna, tuli samalla napsittua järkkärillä muutamia kuviakin. Kaiken kiireen keskellä sain nämä kuitenkin siirrettyä konelle vasta nyt, joten tässä muutamia kuvia teillekin jaettuna. Mä en voi muuta sanoa, kun että nuo meidän jumppasalin valot on vaan niin ihanat! Tuo niin hienon fiiliksen ja tunnelman niin kuviin, kuin tunnillekin!

BodyJam 66

BODYJAM 66 TRACKLIST 

Tällä viikolla pääsin vihdoin kokeilemaan uuden jamin kokonaisuudessaan. Ajattelin kirjoittaa teille heti näin ensivaikutelmasta tunnelmia, mutta varmasti mielipiteet voivat hieman keikkua suuntaan tai toiseen kun ohjelmaa pääsee kunnolla jatkossa työstämään. Ensivaikutelma sizzlerin ja tracklistin perusteella oli aivan mahtava, ja en voi koskaan aikaisemmin sanoa olleeni niin innoissani biisilistasta kuin tämän ohjelman 66 kohdalla. Kappaleilla osuttiin juuri oikeaan, enkä muuttaisi niiden osalta mitään. Kerronkin nyt enemmän tässä koreoista ja tanssityyleistä joita ohjelmassa on käytetty. Jos vasta pohdit jamissa käymisen aloittamista, nyt on sen aika. Tämän postauksen kanssa pääset alkuun, BodyJam 66!
Heti alkulämpästä homma lähtee täysillä käyntiin. ThatPower ja triple flickit saa fiilikseen. Toisessa lämppäbiisissä vähän lasketaan kierroksia ja keskitytään avaamaan kroppaa Nicki Minajin biisin tahtiin. Tykkään molemmista lämmittelyistä, erityisesti ykkösestä. Kakkonen on vähän samantyyppinen kuin 63 ohjelman Whip It.

Kolmosbiisi on ensimmäinen lyhyt sarja, josta ei oikeen oo sanottavaa. Nopeet jalkojenheilutukset saa ainakin meillä aina hyvät naurut aikaan. Ihan kiva lyhyeksi sarjaksi, tosin ne jalkahässäkät on ehkä vähän liikaa säätämistä ja vie tilaa tunnelmalta. Biisi on ihan kiva.
Alun pidempi sarja on mun mieleeni! Pitkästä aikaa suuntia käytetään jamissa oikein kunnolla. Mukana on liikettä niin eteen ja taakse reippaasti, kuin ympyränmallista juoksuakin. Kunhan koko ryhmä saadaan liikkumaan samaan suuntaan, sujuu koreo isommassakin porukassa. Meillä siihen meni se muutama kerta, mutta nyt aletaan jo pysymään oikeissa suunnissa, melkein :D. Biisit sopii liikkeisiin just eikä melkein.

Palauttelusta ei oo mitään sen kummempaa sanottavaa. Käsiliikkeet on tässä vähän hassut mutta nekin menee, voi olla että mielipide puolesta tai vastaan muodostuu niistä vasta myöhemmin :D Vähän erilaista settiä taas kuin esim. edellisen ohjelman palauttelussa.

Lopun pitkän sarjan oon nyt mennyt kerran kokonaisuudessaan läpi, siitä niin tarkkaa kokonaiskuvaa en oo siis ehtinyt saada. Ennakko-oletuksina ja sizzlerin perusteella luvassa oli kovaa settiä niin biisin kuin koreoidenkin osalta, enkä todellakaan pettynyt! Koreografia on vaihteleva ja jopa aika kova hyppypomppimistensa ansiosta. Mitään ei oo silti liikaa, tai toistoa ei tuu niin että pääsisi tylsistymään. Käsisarjat on tosi vaikuttavan näkösiä nopeesti tehtynä ja antaa sopivasti haastetta. Tässäkin musiikki menee niin justiinsa liikkeiden mukaan, että se vaan vahvistaa sitä mahtavaa fiilistä mikä tätä tehdessä tuli pintaan. Viimeisestä biisistä ,D#Fat erityismaininta. Siinä me pistettiin discovalot kokonaan päälle ja volaa kaakkoon- kylmiä väreitä koko kuusiminuuttinen.  Tykkään, tykkään tykkään! <3


Innostuin nyt kirjottelemaan vähän tarkemmin jokaisesta kappaleesta, mutta siitä toisaalta saattaa olla apua myös niille ketkä jamin kokeilua vasta harkitsevat. Tollasta siellä on nyt siis luvassa :) Mitä te muut ootte tästä ohjelmasta mieltä? Mä voisin taas luokitella tämän kuuskutosen kyllä helposti sinne kaikkien aikojen lempparit- kategoriaan. Ilman minkäänlaisia epäröintejä!

Viikko 38

Conor Maynard- Animal (Wide Boys Remix)



Hej på er alla!

Siitä on taas tovi kun viimeksi postailin. Tarkoitus oli laittaa teille täksi päiväksi postausta ja analyysiä uudesta jamista, mutta päästiinkin eilen tekemään uutta ohjelmaa vasta puoliväliin. Ensviikolla siis sen postauksen kanssa uusi yritys :) En kuitenkaan halua jättää tätä viikkoa aivan täysin kirjoittelematta, vaikkei mitään sen kummempaa aihetta tai teemaa tähän olekaan. Kuulumisia siis pelkästään luvassa. Ajattelin tässä samalla kysäistä myös vähän toiveita. Kiinnostaisko kysymyspostaus tms? Ainakin se treenivaatehaaste on edelleen tekemättä, sen teen kun aikaa järjestelyihin vain saan hommattua.

Viikonloppu ja alkuviikko on mennyt niinkin mielikuvituksettomissa merkeissä kuin ylppäreihin lukiessa. Miten sen kirjan avaaminen tuntuukin niin hankalalta? Motivaatio on ihan hukassa, vaikka luulis että tässä vaiheessa iskisi jo paniikki viimehetken kertaamisten kanssa. Toisaalta, voihan se olla että alitajunta sanoo jo että relaa, ei tässä ajassa ehdi enää mitää sen kummempaa oppimaan. Heinäkuusta asti pääsisältöjä on jo päntätty päähän, ja viitekehykset vastaamiseen tulee mielestä helposti.

Prelistä maanantailta jäi ainakin ihan hyvä fiilis ja oikeastaan olisin pystynyt mihin tahansa kysymyksistä luonnehtimaan ainakin keskinkertaisen vastauksen. Silti itse koe toki pelottaa ja ahdistaa jo nyt.. Entä jos ne kysymykset sattuukin just tänävuonna niin etten osaa vastata mihinkään, tai entä jos kaikki unohtuukin siinä tilanteessa? Koitan kuitenkin psyykata itteäni nyt siihen, että turha ottaa paineita sillä enhän mä voi sille stressaamisillani mitään, millanen koe sieltä tulee. Parhaansa yrittää ja se saa riittää, oli arvosana sit mikä tahansa :)

Arjen muilla saroilla rullaa ihan rutiinien mukaisesti. Treenejä oon vetänyt normikalenterin mukaan, enkä niitä aiokaan jättää vaikka kirjotukset lähestyykin. Ite en tajua sellaista, että koko muu elämä hylätään kirjoitusviikolla- aivot tarttee muutakin ärsykettä, jotta ne asiakokonaisuudet jäsentyy ja mielenterveys säilyy :D Spinuja ohjailen siis normaalisti ja sh'bamia, jamia ja pumppiakin on tullut vedeltyä. Sen sijaan kaverien näkeminen on nyt jäänyt vähemmälle, luonnollisesti. Sovittiin kuitenkin että heti kirjoitusten jälkeen lähetään viimeistään isolle kirkolle tuulettamaan päätä koulujutuista :D

Tänään mun päiväni jatkuu kertauskirjan silmäilyllä ja asioiden pohtimisella&soveltamisella, jota nyt oon tehnyt enemmänkin, lukemisen sijaan. Illalla on cardio-ohjauksen vuoro, ja luultavasti pääsen vaihtamaan jo muutaman biisinkin ohjelmasta uusiin. Kokonaan uuden setin suunnittelen vasta lokakuulle. Loppuviikko menee samalla tyylillä- treenaten, koulussa ja lukemassa. Ainoastaan huomenna tapahtuu eräs mielettömän jännä ja ihana juttu- meinaan palaan erään rakkaan harrastukseni pariin, jota aikanaan harrastin 8 vuotta.! Nyt 3,5 vuoden tauon jälkeen pelottaa että muistankohan enää mitään :D Pisteet sille, kuka arvaa mistä lajista on kyse, paljastettakoon se täällä vasta myöhemmin.. ;)!

Jokainen päivä vie lähemmäs h-hetkeä ja sen jälkeen voi taas sitten huilailla hyvällä omatunnolla. Sinne asti mennään tällä arkirutiinilla :) Tsemppiä muillekin syksyn kirjoittajille loppurutistukseen ja hauskaa loppuviikkoa! :) Palaillaan myöhemmin vielä joissain muissa merkeissä! 

Nike Free 5.0

Tarkoitus oli lähteä tänään käymään äidin kanssa ainoastaan lauantaikahveilla ja jossain syömässä. Kysymys kuuluukin, että miten ihmeessä sain tällä kyseisellä reissulla tuhlattua 120 euroa ja kotiin palatessani mulla oli taas yhdet uudet treenikengät kaapissa..? Noh, ainakin Stadiumin boonukset kiittelee mua niinkun äiti mulle asian käänti :D Ja hei- vihdoin, mä sain myös ihka ensimmäiset, oikeat Nike Freet itselleni!

Muistatte varmaan kun juoksukenkiä ostaessani muutama viikko sitten pohdiskelin, olisiko fiksuinta ostaa freet vai asicsit. Päädyin Asicseihin, ja ne oli kyllä ehdottomasti mulle aivan oikea valinta. Pronaatiotuki on just eikä melkein mulle sovitettu ja juoksuaskelkin on muuttunut paljon rullaavammaksi. Nämä Freet ajattelin kuitenkin ottaa satunnaisesti myös juoksukäyttöön, koska nämä tosiaan on tarkoitettukin siihen enemmän kuin treenaamiseen. Pääasiallisesti ajattelin kuitenkin alkaa vaihdella näitä nykyisten Adidaksen AdiPure-kenkieni kanssa jumpissa ja salilla. Jalalle uutta ärsykettä eikä pääse niin tottumaan ainoastaan yhteen kenkään. Kuulemma nämä ovat monien mukaan myös parhaat kengät matolla juoksemiseen- talvikauden juoksemisessa näille tuleekin siis varmasti ahkerasti käyttöä! :)

Nauhat vaihdoin kaapista löytyneisiin valkoisiin, koska neonväriset on nyt Adidaksissa. Täytyy seuraavaksi metsästää näihin jotkut herkkuväriset nauhat. Mitäs te suosittelisitte, sinistä, limenvihreää vai neonkeltaista? Mitä räikeämpi sen parempi ;)!

Vuosi ohjaamista takana.

Tämä postaus tulee nyt hieman myöhässä 'virallisesta', mutta ei se mitään. Tosiaan lauantaina tuli tasan vuosi siitä kuluneeksi, kun sain oman vakkarituntini treenikalenteriimme. Kirjoitinkin viikonloppuna fb:hen kiteytetysti ajatuksia asiasta, tässä postauksessa ajattelin ruotia aihetta hieman syvemmin. Varmasti täälläkin on monia jotka salaa haaveilevat ohjaajan urasta tai ovatkin jo ohjaajia. Alla pohdintoja pidemmin siitä, miten mä päädyin ohjaajaksi ja mitä se on mun elämääni tuonut lisää kuluneen vuoden aikana. Tämä vuosi ohjaajana on ollut todella kehittävä, kasvattava ja silmiä avaava. Näitä ajatuksia haluaisin jakaa myös teille lukijoille, ja rohkaista samasta hommasta haaveilevia treenaajia toteuttamaan unelmansa. Mäkin sen vain omia jumppaohjaajia katsoessani päätin, että mustahan tulee vielä jonain päivänä ohjaaja. Kaksi vuotta ja lukemattomia pohdintoja ja rohkaisuja myöhemmin pidin näytetuntini- ja olin päässyt haaveitteni kanssa alkuun.

Ajatus ohjaajan hommasta sai alkunsa jo silloin, kun salittelua oli mulla vasta 1,5-2 vuotta takana. Silloin siitä luultavasti ensimmäisen kerran omille ohjaajillenikin mainitsin. Haave tuntui kuitenkin vielä tosi kaukaiselta, enkä oikeastaan tehnyt mitään sen kummempaa sen eteen. Nautin tunneista ja jumppasin kovaa vauhtia, kymmenisen tuntia viikossa. Periaatteessa tuon ajanhan keräsin vaikutteita ja hain sitä, mitkä tunnit ovat mun vahvuuksiani. Spinningissä aloin käymään vähän myöhemmin vasta ja tajusin, että täähän vois olla se mun juttuni, mistä ohjaaminen voisi olla jopa helppo aloittaa. Muut lempparitunnit kun sattuvat kaikki olemaan LesMillsejä, eikä siis todellekaan helpoimmasta päästä aloittelevalle ohjaajalle.

Spinningohjelmia aloin tehdä itselleni vasta noin vajaa vuosi ennen ohjaajanuran alkua. Kävin niitä välillä itsekseni salissa polkemassa, muuten kävin asiakkaana muiden tunneilla. Ohjaajanhaaveistani olin edelleen puhunut paljon salin muille ohjaajille, ja kokoajan, ajan myötä tuntui haave vain vahvistuvan entisestään.
Keväällä 2012 kun olin hakenut muihinkin töihin salillemme, kysyttiin multa samalla että haluaisinko vetää näytetunnin spinningistä. Kesällä sen sitten vedin puolitäydelle salille, aivan jäätävän jännityksen saattelemana! Siinä vaiheessa kun pyörän päälle pääsi ja mikki napsautettiin päälle, jännitys kuitenkin katosi ja tunti meni uskomattoman hyvin. Olinhan mä yksittäisiä ohjauksia vedellyt lattiatunneista jo ennen tätä, mutta maksaville asiakkaille tuo spinu oli ensimmäinen ohjaukseni ikinä. Ja mä sain sen paikan- olin päässyt toteuttamaan haavettani.

Varsinkaan alkuun ei homma ollut helppoa, kuten arvata saattaa. Vaikka paikka tuttu olikin, tuli kaikki ohjaajan työhön liittyvät jutut mulle uusina: tekniikan käyttö, valot, musiikit ja niiden miksaaminen sekä temmotus jne.. Lisäksi tietenkin ohjaaminen itsessään. Omaa ohjaajaidentiteettiä ei vielä ollut päässyt muodostumaan ja toki uutena ohjaajana olin vähän varovainen siitä, miten lähden persoonaani toteuttamaan siellä edessä. Pikkuhiljaa kun vakkari asiakaskunta on muodostunut ja mun tuntityyppini on vakioitunut, oon päässyt tuomaan omaa persoonaanikin ohjajaana enemmän esiin. Vaikutteita varmasti alitajuisesti on otettuna omilta lempiohjaajilta, mutta lopullisen kokonaisuuden oon menneen vuoden kokemuksista ja palautteesta koonnut aivan itse.

Oon tosi tyytyväinen itseeni ohjaajana tällä hetkellä, voin sen myöntää ihan rehellisesti häpeilemättä ollenkaan. Oon pystynyt luomaan sellaisen cardiotuntikonseptin, joka on sopivan haastava ja on saanut asiakkailtakin paljon positiivista palautetta. Musiikin ja tekniikoiden kanssa oon löytänyt sen mikä toimii, ja mitä voi hieman aina muokkailla ohjelmasta riippuen. Omaa persoonaani uskallan tuoda ohjatessa esille, auktoriteettiongelmia ei ole sattunut eteen, vaikka 17-vuotias tyttö aikuisille siellä edessä huutaakin ;D!

Kaikista suurin asia kuitenkin, jonka menneen vuoden aikana olen ohjatessa päässyt kokemaan on asiakaskunta. Heitä vartenhan tätä hommaa yksinkertaisesti tehdään. Saan olla auttamassa ihmisiä ylittämään omia epämukavuusrajojaan, haastamaan ja onnistumaan. Ja ei sitä tunnetta voita mikään, kun salista lähtee tunnin jälkeen iloisia naamoja tai joku tulee erityisesti kiittämään siitä, kuinka juuri tämä spinningtunti on jokaisen viikon kohokohtia. Se juttu jota aikaisemmin teki ainoastaan itselleen intohimoisesti, saa sitä nyt jakaa myös muille. Uskonkin, että ohjaajan työssä pärjäävät ne, jotka eivät ajattele hommaa niinkään työnä. Itsekin aikanaan mietin, että voisin tehdä ohjaamista jopa ilman palkkaa. Sillon hommassa on mukana oikeita motiiveja, ja se varmasti näkyy myös lopputuloksessa. 

Tästä jatketaan toista vuotta eteenpäin, uusia juttuja kohden, samalla vanhaa säilyttäen. Ainakin varmaa on, että tänä vuonna mennään vielä kovempaa, korkealta ja suuremmalla energialla! Tervetuloa mukaan vaan joka ikiselle teistä! <3

Back To Basics

Nikki Williams- Glowing (Fedde Le Grand Remix)

Vihdoin aletaan täällä suunnalla palata taas normaaliin arkirutiiniin. Viime viikko meni puoliksi kotona-puoliksi koulussa ja sen lisäksi olin flunssan kourissa, eli treenejä ei tullut ollenkaan koko viikolle, HMR:ää lukuunottamatta. Tänään mulla oli jo taas sellanen fiilis, että arkihan itseasiassa on ihan mukavaa, kun se rullailee tavanomaisesti etiäpäin.

Viikonloppuna podin vielä vähän HMR:n jälkeisiä oloja, eli jätin sunnuntaina treenit treenaamatta. Molemmat jalat oli verillä (uudet kengät sai sen aikaan..) ja oikeasta jalasta oli jotenkin ilkeästi venähtänyt etureisi + lonkankoukistaja. Painon varaaminen jalalle sattui ja en kamalasti muuta uskaltanut tehdä kuin kävellä. Pilatesrullan kanssa ja venytellen oon tuota jalkaa kuntouttanut, iltaisin iskenyt voltarenit päälle. Tänään oli ensimmäinen päivä kun jalka ei oireillut ollenkaan, eli taidettiin päästä tällä kertaa pelkällä säikähdyksellä :) En tiedä mikä siihen sitten tuli, taisi ottaa jo kympinkin matka tottumattoman juoksijan kroppaan koville.

Uutta salikamaa testissä eilisessä jamissa. Neonkeltainen toppi
loisti valoissa niinkuin arvelinkin, mutta HM caprit yllätti totaalisesti- positiivisessa mielessä!

Maanantaina aloitin silti treenit normaaliin malliin, kevyemmin tosin. Sh'bamissä saatiin uudesta ohjelmasta 7 ekaa biisiä ja ne on aivan huippuja! (Tämä ohjelma on siis kesältä, meillä se vaihdettiin vasta nyt kun tunteja ei kesällä oikeastaan ollut.) Kerrankin voin sanoa olevani aivan fiiliksissä shbamista, nyt siihen pääsenkin joka maanantai onneksi, koska ohjausta en sen päälle ottanutkaan. Eilinen ilta meni jamin merkeissä, uusia treenikuteita testaten. Mentiin edelleen samaa settiä kuin kesälläkin, eli se tulee jo ihan selkärangasta. Muu porukka oli viime viikolla lisännyt mukaan jo plusliikkeitäkin, musta ne näytti vaan niin naurettavilta että pitäydyin ihan siinä tavallisessa. Jalanheittoja ja taputuksia, no thanks :D

Tänään pääsin ohjailemaan taas omaa cardio neljävitosta, ja sanoinkin asiakkaille että tuntuu kun olis ollut pidemmälläkin tauolla. Kaikki tuntu niin hassulta ja ohjelmaakaan en meinannut muistaa  kun vasta siinä vaiheessa kun biisit lähti soimaan. Ihan mahtavalla porukalla mentiin taas, melkein kokonainen salillinen oli taas saapunut keskiviikkoiltaa mun kanssa viettämään. Vaikka yskän rippeiden takia ääni meinaskin muutamaan otteeseen lähteä enkä niin kovin pystynyt siksi tsemppailemaan, veti kaikki taas niin täysillä. Musta tuntuu, että hehkutan joka viikko nykyään sitä kuinka hyvälle fiilikselle ohjaamisesta vaan tulee. Mutta se vaan on niin mahtavaa, että en voi olla hiljaa. Iloiset asiakkaat tekee mun työn merkitykselliseksi ja positiivinen palaute aina vaan niin iloiseksi! :) Nyt tätä fiilistä pääsee kokemaan ainakin sen kaksi kertaakin viikkoon, joka on ihan mahtavaa.

Ei mulla tälläkertaa ollut mitään sen kummempaa, kuulumisia ajattelin vaan päivitellä. Tämän päivän yo-lukemiset on luettu ja ehdin hetkeksi konellekin. Loppuviikosta ajattelin toteuttaa ainakin yhden teidän toivepostauksistanne. Jos niitä toiveita on vielä lisää niin pistäkää tulemaan, ajattelin tehä niistä jonkinlaista listaa ja aina tasaiseen tahtiin niitä sitten toteuttelen. Loppuun on vielä mainittava, että 500 bloggerlukijan rajapyykki blogissani on myös ylittynyt. Ihan mahtavaa! Kiitos siitä, että blogi edelleen toimii aktiivisesti, kuuluu teille kaikille ihanille jotka jaksatte kommenteillanne piristää mun päiviäni. Kaikesta negatiivisesta ja ilkeistä anoista huolimatta tätä hommaa jaksaa, kun teitä innokkaita lukijoita on siellä ruutujen takana niin monia. Kiitos ja syvä kumarrus siis teille kaikille! <3 

Toivottavasti teidän viikkonne on sujunut tähän asti mukavissa merkeissä :) Millaisia treenejä teidän viikkoonne mahtuu ja onko joku päässyt jo kokeilemaan uusia LM:ejä? Mielipiteitä niistäkin kuulisin mielelläni! :)

MIDNIGHT RUN HELSINKI '13

Eilen oli taas tämänvuotisen, kauan odotetun HMR:än aika. Heti alkuun on todettava, että mähän siis juoksin sen. Juoksin koko matkan, sitkeästi, keskeyttämättä, flunssan viimeisistä rippeistä huolimatta- ja olo on aivan mahtava.

Tänä vuonna valmistautuminen jäi erittäin huonoksi: alla viikon flunssa ja lähes vuodelepo, ainoastaan yksi pidempi 8km lenkki ja siihen päälle muutamia lyhyempiä lenkkejä. Ennen itse tapahtumaa pääsin hölkkäämään vain yhden kuusikilometrisen. Perjantain vietin leväten, hiilareita ja nestettä tankaten. Lihashuoltoa tein kevyesti venyttelemällä ja availemalla lihaskalvoja BlackRollilla. Pelkäsin siis pahinta tapahtumaan lähtiessäni,  olin jo valmistautunut myös mahdolliseen keskeytykseen. Ainoana tavoitteena oli päästä maaliin maksimiajassa.

Lauantain aikana fiilikset alkoi pikkuhiljaa nousta ja henkinen latautuminen oli huipussaan. Paikalle menin hieman ennen alkulämmittelyä, napsaistiin muutama kuva ja siitä siirryttiin lämppäilemään. Lähtöryhmäni oli 4A ja lähtölaukaus meille pamahti 21.23. Taktiikkanani oli ottaa reippaammin heti alkuun, sillä viimevuonna menin alkuun aivan liian hiljaa josta seurasi se, että lopussa tuli vedettyä ihan hullun kovaa. Tällä kertaa sain vauhdin pidettyä tosi hyvin tasaisena koko kympin matkan ajan. Lopussa onkin kuvakaappauksena Midnattsloppenin sivuilta dataa juoksustani. Siru mittasi väliaikoja pitkin matkaa joka oli ihan mahtava juttu.

Itse juoksu kulki olosuhteet ja sairastelut huomioon ottaen tosi mukavasti. Missään vaiheessa jaloissa ei ollut väsymyksen tunnetta tai minkäänlaisia kipuiluja (ottamatta nyt huomioon toki uusia lenkkareita ja niiden aiheuttamia rakkoja). Ihmettelin itsekin että miten olo on niin 'miellyttävä', ehkä mä olen viimeisen vuoden aikana oppinut paremman juoksutekniikan tai jotain. Sykkeet sen sijaan oli aika pilvissä. Matkan aikana se ei silti tuntunut siltä ja jaksoin kokoajan juosta hyvällä, sopivan raskaalla tuntemuksella joten annoin mennä vaan. Uskotteko kukaan, jos sanon että keskisykkeeni oli yhtä lyöntiä vaille 200? Kyllä, se se oli. :D

Viimeisillä kahdella kilometrillä tarvittiin päätä. Vaikka jaloissa olikin hyvä fiilis koko matkan, alkoi silti päätä puristaa ja tulla vähän huono olo. Mä en siis ole ikinä juossut kymppiä muualla kuin HMR:issä, joten tuo kymppi on mun kropalle aika kova matka. Kiitos ihanien tsemppareiden ja kanssajuoksijoiden tuen, loppuun asti jatkettiin ilman sen suurempia probleemoita. Aikani oli siis tänävuonna 1h 13min 29s, johon olen erittäin tyytyväinen. Itseasiassa hassua on se, että aika heittää ainoastaan 20 sekuntia vuodesta 2011. Silloin aika oli  1h 13 min 49s. Kunto on siis pysynyt  aika lailla hyvässä jamassa, viimevuonna tosin aika oli hitaampi hitaan lähdön ja sään takia.

Viimeisellä kilometrillä alkoikin sitten tapahtua. :D Kiristin vauhtia entisestään, ja syke pamppasi koko kilsan ajan yli 200. Loppukiri on sillä tavalla huonossa kohtaa, että koko matka on loivaa tai jyrkempää ylämäkeä. Vaikka kävelinkin jyrkimmän mäen ajan, viimeinen Handelsbankenin loppusuora oli jo ihan tuskaa. Päätin silti, että nyt ei kävellä. Senaatintorille tultaessa viimeiselle loppusuoralle, voin sanoa ihan rehellisesti että tuli annettua kaikkensa. Ajoin itseni niin loppuun kun vain oli mahdollista. Syke oli 214 ja maalimaton ylitettyä seurauksena oli yökkäysrefleksi ja pyörtymisen tunne. Ei sentään toiminnan tasolle jouduttu kummankaan niiden kanssa. :D Masokistiluonteena kuitenkin nautin tosta viimeisestä suorasta- tiedämpähän ainakin taas, missä menevät mun fyysiikan rajani oikeasti ja tuli tehtyä  täysillä loppuun saakka.

Tunnelmasta muutama sananen vielä tähän loppuun myös! Se on se syy, miksi mä pääasiallisesti HMR:ssä juoksen joka vuosi, vaikkei juoksu mun lempilajeihini kuulukaan. Vaikka tapahtumassa olisikin mukana yksin, ei se tunnu siltä. Kaikki tukee matkan varrella toisiaan, myös kannustajat. Mitä erilaisempia tsemppiporukoita tuli matkan varrella tavattua: porukoita jotka lauloi tsemppilauluja, tai nuori kotibileporukka joka oli jalkautunut parvekkeelle tsemppaamaan juoksijoita valotikkujen ja musiikin kanssa. Lisänä tietysti HMR:än omat oheisjutut matkan varrella, joista mahtavimpana mun mielestäni dj koppi alikulkusillalla. Mitä mieltä te muut juoksijat ootte, mikä oli teidän lempparinne? Niinkuin monet sanovat, niin Midnight Runista tekee poikkeavan juuri tuo  tsemppi ja tunnelma. Sen avulla tällainen ei-niin-aktiivisesti juokseva jumpparikin saa kylmät väreet joka ikinen vuosi lähdössä ja maalissa. Ensi vuonna uudestaan, ehdottomasti. On se osallistumismaksu aina vaan sen voittajafiiliksen ja itsensä ylittämisen arvoinen. :)