Matalalla kynnyksellä treenaamaan

Kuka luki tämänaamuisen hesarin ja sieltä artikkelin "Pienten painojen taakka"? Lukaisin aamukahvia juodessani kyseisen tekstin, ja kyllä se taas pisti miettimään. Olen aikaisemminkin miettinyt että tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa, mutta se on vaan jäänyt. Lukaiskaapa tuo kyseinen artikkeli ensin hesarin netistä tai lehdestä, ja palatkaa sitten tähän tekstiin. 

" Suomeen tarvitaan liikuntapaikkoja joihin kehtaavat mennä nekin, jotka eivät ole urheilullisia. Ja se liikkumattomista puhuminen on lopetettava heti. Muuten tavikset jäävät sohvalle. "

Tekstissä moni lihaville perustetulla salilla kävijä sanoi, ettei koskaan voisi kuvitellakaan menevänsä tavalliselle salille. Syynä se, että jokaisesta peilistä näkee oman kuvansa ja muut rupeavat tuijottamaan. Mitä tämä kertoo meidän kuntosaleistamme? Kertooko se enemmän niiden kävijöistä, vai näiden ko. liikkujien itsetunnosta? Väitän, että päällimmäinen syy on saleissamme ja siinä, kuinka hyväksyväksi sekä kutsuvaksi ilmapiiri on tehty. 

Kuntosalin tekemisen meininki ja iloinen ilmapiiri on yksi tärkeimpiä markkinoinnillisia tekijöitä. Se, että kuka tahansa voi tulla salille tekemään oman suorituksensa juuri sellaisenaan kuin hän on. Ilman kenenkään tuomitsemista, supinaa tai epävarmuutta. Tällä konseptilla on lähtenyt liikkeelle juurikin tässä jutussa esitelty Alfido-sali. Salin motto on, tule sellaisena kuin olet. Kyseisellä salilla ei ole peilejä, eikä siellä puhuta laihduttamisesta. 

" Tällaisia paikkoja tarvitaan lisää, jos halutaan, että kansa liikkuu enemmän ja pysyy kunnossa. " 

Monille kuntoilun aloittaminen on suuri kynnys, ehdottomasti. Kyse ei ole pelkästä laiskuudesta tai saamattomuudesta, vaan liikkumaan lähtemisen kynnys voi olla ihmiselle vuoren korkuinen. Syitä on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Varmasti pääsyy on kuitenkin epävarmuus ja se, ettei ihminen tunne itseään tervetulleeksi kuntosalille. "Mitä ne ajattelevat minusta kun olen tällainen".

Kaikista kamalinta on se, että myös minä olen itse joutunut todistamaan tilannetta, jossa ylipainoiselle salilla treenaavalle henkilölle on naureskeltu. Omaa sydäntäni se särki. Joka ikisellä ihmisellä on oikeus tulla treenaamaan juuri sellaisena kuin on. Siksi tärkeintä olisikin joka ikisen aikuisen ihmisen hyväksyä ja arvostaa kaikkia treenaajia, eikä lähteä sille lapselliselle naureskelulinjalle, joka on aivan uskomattoman epäempaattista ja julmaa. 

Onneksi suurin osa salitreenaajista on kuitenkin edelleen sydämellisiä ja ystävällisiä kaikkia treenaajia kohtaan. Tärkeintä olisikin painottaa jokaiselle aloittelevalle treenaajalle, että kyllä ne muut auttavat ja iso osa treenaajista arvostaa sitä että olet saanut itsesi liikkumaan! Tästä eteenpäin, kiinnitä omaankin toimintaasi salilla siis huomiota. Hymyile, tarjoa apua vaikka sitä ei sinulta suoraan tultaisikaan kysymään. Jokaisella pitäisi olla hyvä olo tullessa treenaamaan, ja saada liikkumisesta hyvä mieli. 

kuva

Miten elämäni on vuodessa muuttunut?

Olipa mielenkiintoista tuossa selata vajaan vuoden takaisia postauksia. Muistan vielä hyvin sen, millaisia ajatuksia päässä silloin pyöri. Mutta silti ne jollain tavalla pääsee unohtumaan, ja siksi tämä blogi onkin hyvä tapa aina välillä hypätä ajassa ja jutuissa taaksepäin. Tällä kertaa tartuin kiinni postaukseen jossa kirjoittelin pohdintaa siitä, kuinka hankalaa oli elää epätietoisuudessa ja siinä, ettei yhtään tiedä mihin suuntaan elämä tuleekaan muuttumaan. Postaukseen pääset tästä. No, enpä kyllä tuolloin tiennytkään missä tulisin olemaan.. :D 

"Lähdin muutaman viikon varoitusajalla yksin asumaan Jyväskylään. Vieläpä kun olin saanut kuin saanutkin saman päivän aikana ensin työ- ja sitten opiskelupaikan. Sisustin kauniin ensimmäisen oman kotini, tutustuin uusiin ystäviin ja yliopistoelämään. Suoritin ensimmäiset tenttini ja opintopisteeni. Ompelin haalarimerkkejä neonoransseihin opiskelijahaalareihini. Jonotin poikkitieteellisissä, hengasin illanistujaisissa ja toisaalta välillä myös huolehdin sitä, jaksanko opiskella ja pärjäänkö englanninkielisten tieteellisten kirjojen kanssa". 

Tästä kaikesta en tiennyt tuota postausta kirjoittaessani vielä mitään. On se vaan kummallista, miten elämä vie ja kuljettaa omalla tahdillaan eteenpäin. Tällaisen kontrollifriikinkin pitää vain joskus päästää ohjat käsistään, ja luottaa siihen että kyllä minä selviän kaikesta mitä eteen tulee. Ja en olekaan joutunut pettymään. Olen ollut opiskelemassa jo yhden vuoden, suorittanut pisteitä, mutta siinä samalla elänyt myös opiskeluaikaa ja itsenäistynyt. Tein ehdottomasti oikean ratkaisun kun otin opiskelupaikan vastaan, enkä lykännyt sitä vuodella niinkuin alunperin suunnittelin.

Jos mietitään ulkoisten muutosten lisäksi sisäistä muutosta, viimeisimmän merkinnän tein lukiessani tämän vuoden VAKAVA-artikkelien käsiteselityksiä. Vaikka tuntuisi, ettei yksittäisten asioiden lisäksi ole vielä yliopistossa paljoa ehtinyt oppimaan, niin voi härregud kuinka iso ero ymmärryksessä ja käsitteiden osaamisessa onkaan! Kaikki tutkimukselliset ja tieteellisiin artikkeleihin liittyvät seikat ovat tulleet implisiittisesti tutuiksi, mutta sen huomaa vasta tällaisen tilanteen tullessa eteen. Paljon on siis varmasti myös ihan se oma ajattelu ja pohdintaperspektiivi asioihin muuttunut. Toisin olisi, jos en olisi vielä opiskelemassa. Toki fyysisten olosuhteiden vaihtuminen ja itsenäistymisen opettelu on tuonut mukanaan myös muunlaista kuin tieteellistä ja analyyttistä henkistä kasvua.

Teille kaikille siis jotka painiskelette tulevaisuutenne kanssa, ottakaa tästä tekstistä oppia. Älkää huolehtiko turhia, vaan eläkää tässä hetkessä ja nauttikaa siitä. Kyllä se tulevaisuus sieltä tulee ja kaikki selviää ajallaan. Niinkuin isäni sanoisi: "elefantti on syötävä pala kerrallaan". Samalla tavalla voit kuvitella tulevaisuutesi - kaikkea ei voi eikä kannata suunnitella ja järkeillä etukäteen, vaan päästää irti ja luottaa siihen, että selviän siitä mitä tulevaisuudella onkaan minun varalleni suunniteltuna. 

PS. On The Moven seuraaja! Olethan rekisteröitynyt lukijakseni myös bloggerin kautta? Kun saadaan 600 rekisteröityneen lukijan raja rikki, luvassa on teille aika hyvä arvonta!

LV: Eva vai Favorite?

Hei taas! Viikon tauko kaikista blogijutuista teki hyvää, ja sainkin arkistoon mieittyä erilaisia aiheita joista kirjoittaa. Jatkan bloggailua rennolla meiningillä, postaten silloin kun hyvältä tuntuu. :)

Tämän postauksen aiheena on suuri dilemma koskien seuraavaa vuittonhankintaani. Olen päättänyt, etten halua satsata vuittonilta isompaan laukkuun, vaan haluan mieluummin hieman kalliimman clutch/crossbody tyyppisen laukun. Tällä hetkellä voitolla on kaksi mallia joista en ihan oikeasti osaa päättää (onneksi kiire ei olekaan, sillä säästäminen ko. laukkuun on vahvasti kesken... :D).

Kyselin mielipiteitä myös tuolla LVFF-foorumilla, ja sieltä päädyinkin vastausten perusteella kahteen malliin, joita itsekin olin alun perin painottanut: Eva sekä Farvorite PM. Hintaeroakaan näillä yksilöillä ei taida espalla olla kuin n. 20 euroa, joten hintakaan ei nouse suureksi kynnyskysymykseksi. Lähinnä siis mietinkin ulkonäköä, käytännöllisyyttä, tilavuutta ja muita sellaisia seikkoja. Onko teillä ko. laukkuja ja kumpaa suosittelisitte monipuoliseen arkikäyttöön? 

Eva on kaunis malli, kauniilla kultaisella laatalla varustettuna. Lisäksi laukussa on vetoketju, joka tulikin forumillakin esiin turvallisuutta ja taskuvarkauksia estävänä seikkana. Favossa sen sijaan ei ole vetskaria ollenkaan, vaan ainoastaan läppä. Sisällä tuntuisi kuitenkin olevan enemmän tilaa kuin Evassa, ja lisäksi Favossa on pikkutasku sisäpuolella. Molemmissa tulee mukana crossbodyhihna sekä myös kultainen lyhyempi olkahihna, eli vertailu kohdistuukin lähinnä ulkonäköön ja arkikäytössä tapahtuvaan laukun toiminnallisuuteen. 

Favoon olin jo kallistumassa, mutta toisaalta jäin miettimään tuota läppää - pysyykö tavarat sisällä ilman vetskaria? Onko se turvallinen tapa säilyttää tavaroita ja toimiiko se sitten käytännössä? Vai olisiko Eva hieman pienemmällä sisätilalla mutta vetskarilla sittenkin parempi ratkaisu? Kun pohditaan lähes 600 euron clutch-laukun hankintaa, haluan oikeasti olla varma valinnastani ja siitä, että laukku tuntuu käytössä omalta. Siksi tämä kovemman luokan pohdinta ;D 

Mitä te siis olette mieltä? Kaipaan teidänkin mielipiteitänne ennen hankintaa! Kumpaan malliin te päätyisitte tällä pohjustuksella: Evaan vai Favoon? 

Favorite. Kuva täältä.

Eva. Kuva täältä. 

Home snapshots

Pikavisiitti Jyväskylään, ja pitkästä aikaa omassa kotikolosessa. On täällä vaan viihtyisää ja niin minun näköistäni. Saan usein toiveita myös sisustuspostauksista, joten tähän väliin ajattelinkin laittaa muutaman kuvan täältä omasta kodistani. Seuraavan kerran kun tulen tänne pitemmäksi aikaa, alkaa kevätsiivous ja sisustuksen muuttaminen kesäisempään suuntaan!

PS! Löydät sisustuskuviani instagramissa nyt helposti tunnisteella #laurankoti  :)

Louis Vuitton Key pouch

Tänään pääsin taas ennen leffaan menoa käväisemään espalla ja Vuittonilla. Nyt pääsinkin siis kotiuttamaan key pouchin (jonka piti lähteä jo viimeksi mukaan, mutta päädyinkin pochetteen). Ihanaa palvelua taas kerran, ja kyllä tuo on vaan on niin pieni ja suloinen ihanuus. Pouch menee näppärästi pochetteni sisään ja pitää mm. kortit, kolikot ja avaimet siellä järjestyksessä. Isommissa laukuissa pouchin saa taas lukosta kiinni roikkumaan, jolloin avaimia ei tarvitse etsiskellä laukun pohjalta kaiken seasta. 

Taas yksi pieni arjen helpottaja on minun :) Olen kyllä niin tyytyväinen tähän ostokseen! 

Spring Vibes

Kevät tulee kovaa vauhtia, ja samalla tekee mieli uudistaa garderobia pirteämmäksi. Usein kevään mittaan oma vaatevalikoimani muuttuu vaaleammaksi, kevyemmäksi ja raikkaammaksi. Paksut kankaat jäävät pois, ja tilalle tulee mm. beiget chinot, ilmavat puserot sekä kevyemmät huivit. Moni teistä lukijoistakin oli toivonut minulta tällaista pukeutumisinspiraatio-postausta, joten tässä pieni fiilistely kevään ja kesän pukeutumisesta! 

Erityisesti mieleeni ovat merimieskuosit, palmikot ja kaikki sellainen klassisen ja ajattoman tyylikäs. Tätä kaikkea vaatekaapista löytyykin jo oikein mukavasti, mutta eihän sitä koskaan voi yksinkertaisen tyylikkäitä vaatekappaleita olla liikaa, right? ;) Erityisesti ilmavia puseroita ei voi olla liikaa - ne ovat ihan parhaita kevät ja kesäpukeutumisessa. Pitkän, hulmuavan paidan voi yhdistää niin sortseihin, hameeseen kuin farkkuihinkin. Yleensäkin monikäyttöisyys on kesäisin tärkeää: samasta vaatekappaleesta voit saada päidällä arkiasun, ja illalla jotain pientä yksityiskohtaa muuttamalla samalla asulla voi lähteä vaikkapa iltaa istuskelemaan.

Millaisia juttuja minä sitten vaatekaappiini kotiutan kevään myötä? Tässä pieni kurkistus inspiraatiooni tulevan kevään hankinnoista. Haluaisin myös tietää millainen on teidän kevään garderobinne! 

Kollaasit luotu Polyvorella.

Kevään treenitavoitteet

Sairasloman aikana oli aikaa pohdiskella sitä, mitä treeni minulle nykyään merkitsee. Samalla pohdiskelin myös tavoitteitani tälle vuodelle, ja erityisesti tulevalle keväälle. Tulin siihen lopputulokseen, että haluan parantaa juoksukuntoani. Juoksu on ollut mulle aina heikko paikka, joten siksi erityisesti näin kevään tullen aion taas vetäistä lenkkarit jalkaan ja suunnata ulos. Jyväskylässähän mulla onkin vielä polut kokonaan korkkaamatta.

kuva

Uusimmassa Sport-lehdessä olikin osuvasti monen aukeaman juttu juoksusta, siihen motivoitumisesta ja aloittelevan juoksijan ohjelma. Aion ehdottomasti repäistä nuo sivut talteen ja lumien sulettua aloittaa taas juoksukunnon kehittämisen kohti kevään ja alkusyksyn juoksutapahtumia. Niitä ovat ainakin Väriestejuoksu sekä jokavuotinen Helsinki Midnight Run. 

Minulla on aina ollut ns. jumppaohjaajan syndrooma. Se tarkoittaa sitä, että paljon tulee sykittyä kovilla tunneilla mutta se peruskunnon kehittäminen jää sitten kokonaan - yksi iso osa-alue koko kestävyyskunnosta. Siksi juostessa sykkeet nouseekin aika huimiin lukemiin todella helposti, ja se toki syö jaksamista. Usein myös vauhti on tiedostamattani ihan liian kova, ja ajan itseni loppuun jo ensimmäisen lenkkipuolikkaan kilometreillä. Nyt täytyykin siis aloittaa ihan pohjalta, peruskunnon rakentamisesta. Pikkuhiljaa siirtyä intervalleihin ja tasaisiin, rauhallisen temmon lenkkeihin. Onneksi multa löytyy sykemittari, joka helpottaa tässä tavoitteessa.

Yksi tärkeä seikka tässä tavoitteessa on toki myös se, että vihdoin löytäisin ilon juoksemiseen. Jos sitä vaikka joskus saavuttaisi sen kuuluisan flow-tilan. Juoksu on aina ollut vähän se inhokkilaji, ja oikeastaan kaikki lenkit ovat olleet aika pakkopullaa juoksutapahtumia lukuunottamatta. Sekin voi tosin johtua siitä liian kovasta vauhdista ja peruskunnon puuttumisesta.. Nyt yritän omalla asenteellani rakentaa juoksusta positiivisia kokemuksia ja elämyksiä!

Onko teillä spesifejä treenitavoitteita tulevalle vuodelle tai -keväälle? Jos on niin mitä? :)

kuva

Louis Vuitton mini pochette

Joku saattoikin eilisestä instakuvastani nähdä, minne tänään oli tulossa reissu. Kuulun facebookissa Louis Vuitton forum Finland- nimiseen ryhmään, ja jestas minkä vuittonkuumeen sieltä saakaan itselleen! Ihanan positiivisia ihmisiä ja kaikki auttavat toisiaan askarruttavissa kysymyksissä. Lisäksi mukana on second hand-löytöjä, jos joku haluaa edullista tai vaikkapa patinoituneempaa vuittonia itselleen. Suosittelen liittymään ryhmään jos vuittonismi on iskenyt sinuun! ;)

Minullekin iski siis kuume että haluaisin saada itselleni jotain pientä kivaa vuittonilta, vielä kun laukkuhankintaani (ja mallia) pohdiskelen. Nyt painin speedyn sekä neverfullin välillä, eikä kuosilempparikaan ole ihan selvä... Monogram vai damier ebene? Siksi päädyin nyt tällaiseen pienempään ostokseen. Mietin pitkään kahden eri vaihtoehdon välillä, sillä en oikein tiennyt kumpi palvelisi enemmän tarpeitani: key pouch vai mini pochette. Tulin siihen lopputulokseen, että pochette on käytännöllisempi. Sinne mahtuu kaikki pikkutavarat, mutta sen lisäksi sitä voi nauhan kanssa käyttää myös laukkuna. Siitä siis saa erillisellä hihnalla minilaukun :). Päädyinkin siis tähän ihanaan pochetteen monogram kuosissa!

Palvelusta vuitton saa täydet viisi tähteä. Kohteliasta henkilökuntaa ja hymyilevät myyjät. Minua palveli tänään englanniksi aivan ihana nainen, joka kiikutti eri kuoseja ja malleja sinnikkäästi eteeni samalla kun painiskelin mallin valinnan kanssa :D Äidin mielipide oli sitten ottaa tämä isompi ja sitten säästää/pyytää lahjaksi seuraavaksi sitä pienempää pussukkaa - ja siihen tulokseenhan sitten minäkin loppujen lopuksi tulin.

Seuraavana ostoslistalla onkin sitten se pienempi key pouch, jonne voi pistää kolikot ja avaimet. Sen saakin sitten vielä tämän minilaukun sisään sopivasti. Tottakai sekin myös monogram- kuosissa ;) Mitä te pidätte tästä uusimmasta ostoksestani? 

Herkkulounas Chow Mein

Vähän lounasvinkkiä taas tähän väliin! Kuinka moni teistä on hurahtanut aasialaisiin ruokiin? Allekirjoittanut ainakin. Juuri kun viikonloppuna istuttiin isän kanssa Kung Food Pandan pöydässä pohdittiin sitä, mikä voisi olla yksi ruoka jota jaksaisi syödä vaikka kuinka pitkään kyllästymättä. Itselleni se on kiinalaisen keittiön chow mein. Se on siis nuudeliruoka, johon tulee mukaan kasviksia ja tofua/lihaa maun mukaan. Helppo lounas valmistaa myös kotona, kunhan muistaa käyttää tuoreita raaka-aineita. Itse käytän valmista chow mein-kastiketta wokkini seassa, mutta kikkailija voi sen myös valmistaa alusta asti itse!

Täysjyvänuudelia

Kiinankaalia
Yrttimaustettua tofua

Kesäkurpitsaa

Kukkakaalia

Porkkanaa

Siemeniä ja pähkinöitä
Loraus kasviöljyä 

Chow Mein- kastiketta (tai katso kotitekoisen ohje netistä)

Keitä vettä kiehuvaksi, ja kaada nuudelit veteen kypsymään (älä siis keitä!). Kuumenna pannu, lisää loraus öljyä. Pilko kasvikset ja lisää kuumalle pannulle. Kuullota kypsäksi. Pilko huuhdeltu tofu ja lisää mukaan. Viimeisenä lisää sekaan kypsennetyt nuudelit, hieman keitinvettä ja chow mein-kastike. Sammuta liesi ja anna ruuan hautua hetki kannen alla. 

February Favourites

Eletään maaliskuun ensimmäistä päivää, joten on aika taas kuukausittaisen lempparit- postauksen. Esittelen jokaisessa postauksessa kyseisen kuukauden lemppareiksi ja paljon käytetyiksi nousseita tuotteita. Tässä siis helmikuun lemppareita, jotka ovat pitkälti taas kauneuteen ja kosmetiikkaan liittyviä. Löytyykö listalta myös teidän suosikkejanne? 

Estée Lauder Double wear- meikkivoide: Ehdoton suosikki kautta aikojen! Tästä meikkivoiteesta en luovu, vaikka hinta hipookin viittäkymppiä per pullo. Uskomattoman peittävä ja pysyvä lopputulos, joka ei tahraa (vaikka nukkuisitkin päikkäreitä valkoisella sohvalla :D). Meikkiä ei tarvitse korjailla päivän aikana eikä kasvot ala hohtaa kuten halvempien meikkivoiteiden kohdalla tuntuu käyvän. Näiden kokeilujen myötä alan kallistua siihen tulokseen, että laadusta todellakin kannattaa maksaa. Pullo meinaan myös kestää todella pitkään käytössä!

Lumene Touch of radiance-valokynä: Emotionissa oli nämä valokynät tarjouksessa kaksi yhden hinnalla, joten ostettiin äidin kanssa kummallekin omansa. Korostus ja häivytys onnistuu tämän tuotteen avulla vaivattomasti, ja siitä onkin tullut ehdoton osa jokapäiväistä meikkirutiiniani. 

Victoria's Secret PINK body mist Oh what fun: Kun lähdin tänne kotiin käymään, nappasin mukaani vain pari body mistiä. Tämä PINK misti on ihanan karkkisen mutta samalla raikkaan tuoksuinen, ja toimii ihan minkä asun kanssa tahansa, missä tilantessa tahansa.

Maybelline Babylips Crystal:  Ostin jenkkimatkalta pari uutta crystal-babylipsiä, joita ei Suomesta saakaan. Sävy on nimensä mukaisesti kimalteleva, eikä täysin matta kuten muissa värillisissä babylipseissä. Tykkään näistä todella paljon, sillä ne hoitavat samalla niin huulirasvan, huulipunan kuin -kiillonkin asian!