" Maailman hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on julkaissut uusimman raporttinsa siitä, miksi maapallon lämpeneminen tulee pitää alle 1,5 asteen ja miten tavoitteeseen päästään. Jos päästöt saadaan laskuun heti, meillä on vielä 20-40 vuotta aikaa saavuttaa nollapäästötilanne, jossa maapallon päästöt ja hiilen sidonta ovat tasapainossa. Tähän tarvitaan kunnianhimoisia toimia: energiankulutusta on vähennettävä suuresti, vähäpäästöisen energian investoinnit tulee tuplata, lihantuotantoa on vähennettävä, maataloutta tehostettava ja kasvisruokaa lisättävä sekä hiilinieluja kasvatettava metsittämällä maa-alueita. " (Lähde: Vihreät nuoret)
En taida olla ainoa, joka kokee aina tällaisia uutisia ja tiedotteita lukiessaan syyllisyyttä sekä ilmastoahdistusta. Toisaalta itseään on niin helppo syyttää kaikesta siitä, mitä voisi tehdä paremmin, mutta samalla tunnen itseni niin pieneksi ja mitättömäksi osaksi kaikkea sitä, mikä maailmassa on pilalla. Kirjoitan enää harvemmin blogiini omia arvojani tai mielipiteitäni koskevia julkaisuja, mutta tämä on sellainen aihe, josta haluaisin herättää keskustelua ja samalla myös pohtia, mitä itse yritän tehdä torjuakseni omaa ilmastoahdistustani.
Haluan aivan ensimmäiseksi todeta sen, kuinka mielestäni liian monesti ilmasto- ja kulutusasioista keskusteltaessa sorrutaan syyttelyyn ja moralisointiin. Jos esimerkiksi julkisuuden henkilö tai bloggaaja tuo blogissaan esiin asioita, joissa on pyrkinyt parantamaan toimiaan ympäristölle ystävällisemmiksi, saa hän monesti kommenttiboksissa noottia siitä, miksi toimii näin kun kuitenkin tekee jotain asiaa x päinvastaisesti. Onko ihmisten mielestä todella niin, että olisi parempi olla tekemättä mitään, jos ei kykene olemaan täydellisesti ilmastoystävällinen? Onko olemassa vain kaksi ääripäätä, mutta ei mitään harmaata sillä välillä?
Olen oman kasvissyöntini suhteen ollut aina juurikin tällä harmaalla alueella, sillä tiedostan olevani vajavainen enkä kykene täysin vegaaniseen elämäntapaan. Siltikin koen, kuinka kaikki pienetkin tekoni ovat askel parempaan suuntaan ja auttavat. En myöskään tuomitse muita ihmisiä siitä, jos he syövät satunnaisesti lihaa tai käyvät pikaruokaravintolassa - sen sijaan pyrin kannustamaan muuttamaan edes toisen päivän ateroista kasvisruuaksi tai vaikkapa vaihtamaan kahvimaidon kotimaiseen kauraan. Jos asenteita saataisiin myönteisemmiksi ja kannustavammiksi pelkän syyttelyn sijaan uskon, että jokaisen meistä olisi helpompi olla avoimia muutoksille sekä uuden kokeilemiselle.
Mitkä sitten ovat asioita, joita olen itse pyrkinyt tekemään vähentääkseni omaa ilmastoahdistustani? Ajattelin listata tähän sellaisia päivittäisiä toimia, joita jokainen voi kokeilla omassa arjessaan. Kuulisin mielelläni myös kommenttiboksissa ajatuksia siitä, millaisia vinkkejä te antaisitte minulle lisättäväksi listaani.
SUOSIN SUOMALAISTA KASVISRUOKAA. Opiskelijabudjetin suomissa rajoissa hyödynnämme mm. suomalaisia satokauden kasviksia, kaurajuomaa sekä härkistä/nyhtökauraa/kauramurua. Myös soijatuotteet ovat parempi paha suhteessa lihantuotantoon, vaikka niitä onkin monesti mustamaalattu mediassa. Vaihtamalla edes osittaiseen kasvisruokavalioon voit säästää merkittäviä määriä energiaa, sillä ruuan osuus ilmastovaikutuksista on lähes yhtä suuri kuin lämmityksen tai liikenteen.
KIERRÄTÄN KAIKKI MAHDOLLISET JÄTTEET. Meidän taloyhtiössämme on mahdollista kierrättää muovi, lasi, metalli, pahvi, paperi sekä biojäte. Pyrimmekin lajittelemaan kaiken mahdollisen ja pienentämään täten muodostuvan sekajätteen määrää. Erityisesti muovi on ahdistanut minua aiemmin, mutta nyt uudessa taloyhtiössä myös sille löytyy oma astiansa, jonne voi viedä sekä elintarvikkeiden pakkausmuovin että saippua- ja pesuainepullot.
MINIMOI RUOKAHÄVIKKI. Kahden hengen taloudessa on melko helppoa minimoida ruokahävikin määrää siirtämällä ensimmäisenä vanhenevat tuotteet jääkaapissa etummaiseksi ja ostamalla vain sitä, mitä kumpikin oikeasti aikoo viikon aikana syödä. Hieman nahistuneista kasviksista ja juureksista syntyy hyvä sosekeitto, ja leipää voi sulattaa pakkasesta palan kerrallaan.
EN OMISTA AUTOA. Julkisen liikenteen ja kaupunkipyörien ansiosta auto on meille lähes tarpeeton. Metrolla pääsee helposti keskustaan, ja kaikki arkipäivässä tarvittavat palvelut löytyvät joko kävely -tai pyöräilyetäisyydeltä. Tämä onkin yksi isoista arkipäiväisistä valinnoista, jota kannattaa mahdollisuuksien mukaan suosia.
POHDIN MISTÄ JA MITÄ OSTAN. Bloggaajien ja somevaikuttajien keskuudessa erityisesti kulutus ja uusien vaatteiden jatkuva ostaminen ovat olleet pinnalla. Myönnän itsekin ostaneeni paljon vaatteita edullisista ketjukaupoista hetken mielijohteesta, ja tässä onkin yksi suurimmista kehityskohteistani. Viimeisen puolen vuoden aikana olen myynyt ylimääräisiä vaatteitani monen sadan euron edestä kirpputorilla, ja ostanut näillä rahoilla tilalle kestävämpiä, ajattomia vaatteita esimerkiksi R/H:lta ja Marimekolta. Vaikka opiskelijabudjetti ei kaikissa ostoksissa taivukaan siihen kalleimpaan ja kestävimpään vaihtoehtoon, voi ketjumyymälöistäkin ostaessa pyrkiä tekemään edes sen verran, että valitsee sertifioidun puuvillan esimerkiksi mikromuovia vapauttavien keinokuitujen sijaan. Vaatteiden lisäksi koen tärkeäksi nostaa esille myös huonekalujen ajattomuuden ja kestävyyden trendikkäiden, edullisten huonekalujen sijaan. Esimerkiksi Artekin ruokailuryhmämme on kauniisti patinoituvaa koivua, sivupöytä äidin mummon vanha Singer ja yöpöytinä toimivat Tapiovaaran Pirkka-tuolit oman mummoni ensimmäiset kotiinsa ostamat huonekalut 50-60 -luvulla. Laatu kestää aikaa niin visuaalisesti kuin käytännöllisesti.
HYÖDYNNÄN KIRPPUTOREJA JA KIERRÄTYSKESKUSTA. Lukuisat meidänkin kotimme pienistä sisustusratkaisuista on löydetty kirpputoreilta, kierrätyskeskuksesta tai muuten second handina ostettuna. Kun olen itse myynyt vaatteitani kirpparilla, tekee samalla itsekin monesti hyviä löytöjä!
KÄYTÄN KESTOKASSIA. Todella pieni ja helppo arkinen ilmastoteko. Kannan aina laukussani mukana puuvillaisia kestokasseja, joihin voi pakata sekä vaatekauppojen ostokset, kirjaston kirjat kuin ruokaostoksetkin. Pyrin nykyään kieltäytymään kaupan tarjoamasta muovikassista aina kuin mahdollista ja positiivista onkin, miten monissa liikkeissä kassit ovat muuttuneet maksullisiksi. Jos ruokakaupassa unohtuu kangaskassi kotiin, otan silti muovin sijaan paperikassin, joista suuri osa sopii kompostoitavaksi esimerkiksi biojätteen kanssa.
Nämä kuvat olivat unohtuneet kansioiden kätköihin kesältä. Asussa teemaan hyvin liittyen farkut Lindexin Sustainable Choice* -mallistosta sekä Marimekon T-paita kirppislöytönä.
Haluan vielä lopuksi todeta myös sen, kuinka ekologisen ja kestävän elämäntavan ei tarvitse tarkoittaa automaattisesti mukavasta elämästä ja nautinnoista luopumista. Parhaimmillaan voit tehdä arjessasi pieniä valintoja, joita et edes huomaa. Esimerkiksi matkustelusta en itse olisi valmis luopumaan kokonaan, mutta myös näiden ilmaston kannalta kyseenalaisempien toimien yhteydessä voi miettiä, miten niitä voisi toteuttaa kestävämmin. Voisiko esimerkiksi lentomatkojensa päästöt hyvittää vapaaehtoisella maksulla sekä olla tietoisesti tukematta matkakohteessa epäekologisia, epäeettisiä ja ympäristöä tuhoavia turistinähtävyyksiä? Voisitko omalla esimerkilläsi näyttää kohteessa myös paikallisille, miten edistät kestävää matkailua ja kehitystä?
Olen todella iloinen siitä, miten paljon ilmastoasioita on viime vuosina nostettu esille valtamedioissa ja myös päätöksenteossa. Kansainväliset ilmastosopimukset näyttävät tietä kohti parempaa, mutta niiden lisäksi tarvitaan konkreettisia toimia, nopeasti. Kuten Vihreiden nuorten sivuilta lainaamassani sitaatissa todetaan, päästöt olisi vielä mahdollista saada tasapainoon, jos toimimme välittömästi. Kannustaisinkin jokaista teistä pohtimaan omia pieniä tapojaan sekä sitä, miten voit ihmisiä ympärilläsi tsempata kestävämpään elämäntapaan. Jos jokainen meistä ajattelee asioiden olevan jonkun muun vastuulla, eivät ne ole kenenkään vastuulla. Tosiasiassa on jokaisen yksittäisen ihmisen vastuulla, millaisen ympäristön ja tulevaisuuden jälkipolville jätämme.
* sisältää affiliate-linkkejä
