Yhteishaku korkeakouluihin on vielä auki tämän kevään tiimoilta ja edessä on varmasti monelle jännittävät paikat hakujen sekä pääsykokeiden suhteen! Omasta hakukeväästä on aikaa jo useampi vuosi ja sen jälkeen onkin tullut mietittyä monia tekijöitä, jotka olisin toivonut tietäväni itse hakiessani. Toisaalta koen ehkä tehneeni jotain oikein juuri omana hakukeväänäni, sillä nappasin opiskelupaikan heti ensimmäisellä yrittämällä. Ajattelinkin, että voisin jakaa taas muutamia kokemuksiani tuosta hakukeväästä myös teille, jos vaikka saisitte tästä vinkkejä tai tsemppiä omien hakukohteiden valintaan ja valintakoemateriaalin läpi kahlaamiseen. Korostan vielä tässä yhteydessä, että kaikki kokemukset ovat omiani, joten ne eivät varmasti ole yleistettävissä kaikille aloille. Mutta jos olet hakemassa esimerkiksi humanistiselle, yhteiskuntatieteelliselle tai kasvatustieteelliselle alalle toivon, että tästä postauksesta voisi olla sinulle apua. Mennään asiaan!
PRIORISOI JA LASKE REALISTISET TODENNÄKÖISYYDET. Kuinka paljon hakijoita kyseiseen hakukohteeseen on ollut tilastojen mukaan edellisinä vuosina? Paljonko saat yhteispistekiintiössä lähtöpisteitä ylioppilastodistuksestasi? Entä vaikuttaako ensikertalaiskiintiö sinuun? Pohdi realistisia mahdollisuuksia eri hakuvaihtoehtojen välillä ja priorisoi voimavarasi pääsääntöisesti yhteen hakukohteeseen. Paras tilanne on todennäköisyyksien ja priorisoinnin kannalta yhteisvalinnassa, jossa voit yhteen kokeeseen osallistumalla hakea useampaan ylipistoon ja täten päästä johonkin hakukohteistasi sisään, vaikka toiselle paikkakunnalle pisteet eivät riittäisikään. Näin toimii ainakin kasvatusalan VAKAVA-valintakoe, jonka lisäksi esimerkiksi sosiaalityöllä on muutamilla paikkakunnilla yhteinen valintakoe käytössään.
JOS EPÄRÖIT VAHVAN PROFESSION TAI GENERALISTISEN ALAN VÄLILLÄ – VALITSE GENERALISTINEN. Jos vaakakupissa painavat esimerkiksi luokanopettajakoulutus ja yleinen valtio-oppi, eikä sinulle ole täysin selvää mitä haluat valmistumisesi jälkeen tehdä, valitse mieluummin generalistinen ala kuin spesifiin ammattiin tähtäävä tutkinto. Jos ala alkaisikin kesken opintojen tökkiä, tarjoaa generalistinen tutkinto enemmän sivuainevaihtoehtoja, työllistymismahdollisuuksia ja keinoja muotoilla omaa opintopolkua. Toisaalta taas jos haluaakin hypätä generalistisemmalta alalta spesifimmälle alalle, onnistuu sekin helpommin, jos on vaikkapa osana kanditutkintoaan lukenut toisen alan opintoja jo valmiiksi sivuaineena. Tällöin monesti nämä opinnot voidaan suoraan sisällyttää osaksi toista tutkintoa.
MUISTA SIIRTOHAUN JA MAISTERIHAUN MAHDOLLISUUDET TULEVAISUUDESSA. Jatkona edelliselle kohdalle kannattaa tosiaan muistaa, ettei yliopistossa ole mikään pakko valmistua juuri siltä alalta, jonne pääsit sisään. Kanditutkintovaiheessa on mahdollisuus sekä yliopiston sisäisiin että ulkoisiin siirtohakuihin esimerkiksi pääaineiden välillä, jonka lisäksi maisterin tutkintoa aloittaessa on hyvä mahdollisuus vaihtaa tutkintonsa suuntaa. Monesti riittää, että on alemmassa tutkinnossaan suorittanut sivuaineena ko. alan perus- ja aineopinnot osana toista tutkintoa, eikä erillisiä pääsykokeitakaan välttämättä ole. Itse en allekirjoita opintojen aloittamisen pitkittämistä siksi, ettei täysin tiedä mikä se oma juttu on, koska opintosuunnan vaihtaminen opintojen jo alettua on kuitenkin suhteellisen yksinkertaista. Mikään tentitty kurssi tai opintokokonaisuus ei koskaan kuitenkaan mene hukkaan, vaikka alalle et työllistyisikään.
PYHITÄ HAKUKEVÄT AINOASTAAN LUKEMISELLE. Jos et ole laudaturien ihmelapsi, vaativat pääsykokeet monesti todella, todella paljon työtä ja istumalihaksia. Jos siis haluat tosissasi pyrkiä yliopistoon sisään, pyhitä hakukevät ainoastaan lukemiselle. Lukuaika on loppupeleissä suhteellisen lyhyt, joten mahdollisuuksien mukaan kannattaa yrittää ottaa töistä/muista opinnoista vapaata ja ottaa päivätyökseen sisäistää pääsykoemateriaalia päähän. Jokaisella toimii varmasti omat tekniikkansa, esimerkiksi minulla se on aina ollut visuaalinen 'värikoodaus'. VAKAVA-kokeessa luokittelin artikkelit eri väreihin, kirjoitin muistiinpanot tietyllä värillä, opettelin asiat ulkoa, jonka jälkeen ryhdyin soveltamaan eri värien asioita toistensa kanssa.
VALMENNUSKURSSI, TSEMPPIRYHMÄ TAI VERKKOKURSSI AUTTAA ERITYISESTI VALINTAKOETILANTEESEEN VALMISTAUTUMISESSA. Taasen aasinsiltana edellisestä kohdasta, omien oppimistekniikoiden ja istumalihasten lisäksi ainakin omasta mielestäni jonkinlainen valmennuskurssi, tsemppiryhmä tai yliopistovalmennuksen verkkokurssi voi auttaa todella paljon valintakokeen henkisessä valmistautumisessa. Etenkin ylioppilaskokeiden jälkeen pääsykokeen tekniikka oli todella erilainen, joten oli hyvä saada asiantuntijoilta ja alan opiskelijoilta vinkkejä kokeeseen valmistautumiseen, kokeen rakenteeseen ja vastaustekniikkaan. Kun todellinen koe sitten tuli kohdalle, ei kokeen avaaminen ollut niin suuri yllätys – harjoituskokeet olivat hieman antaneet vihiä siitä mitä odottaa. Myös ryhmän tsemppi ja vertaistuki muilta hakijoilta oli raskaan pääsykoekevään aikana tarpeen, joten itse kyllä liputan valmennuskurssien puolesta.
+ JOS ENSIMMÄISELLÄ KERRALLA EI TÄRPPÄÄ - MUISTA AVOIMEN YLIOPISTON VÄYLÄ. Avoin yliopisto on mahtava! Aika harva tutkinto-opiskelija puhuu avoimen yliopiston tarjoamista joustavista opiskelumahdollisuuksista, jotka ovat esimerkiksi omalla kohdallani mahdollistaneet sivuaineiden (ja jopa kanditutkielman) tekemisen pääkaupunkiseudulta käsin. Avoimet yliopisto-opinnot ovat nimensä mukaisesti avoimia ihan kaikille ja kun suoritettuja opintopisteitä on kasassa tarpeeksi, on yliopistoon mahdollista hakea myös niin sanotun avoimen väylän kautta. Samalla voi saada hieman tuntumaa opiskeltavaan alaan ja toisaalta myös perspektiiviä tulevaan valintakokeeseen. Kannattaa tsekata oman yliopiston avoimien opintojen tarjonta, jos haussa ei heti tärppää. Mahdollisuuksia päästä sisään on niin monia!
