en Mexico

Auringonpaiste, trooppinen ilma. Rantahiekka varpaiden välissä. Turkoosi meri, espanjan kieli. Hymyileviä ihmisiä ja syntisen hyvää ruokaa. Niistä on loma tähän mennessä aika lailla koostunut. Kaksitoista päivää takana, vielä kaksi kokonaista edessä. Nyt on Cancun ja sen lähisaaret tsekattu, tällä hetkellä majaillaan hieman etelämmässä, Playa Del Carmenissa. Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu, ja ihanaa uuttavuotta jo etukäteen! Palaillaan pitempien postausten kera heti kun pääsen takaisin Suomeen. :)
 <3 Laura

! Lisää lomakuvia instagramissa: @lauraannika :)

Vuoden 2013 treeniyhteenveto

Tein samanlaisen postauksen myös viimevuoden loppupuolella, ja ajattelin että voisi olla mielenkiintoista päästä taas näkemään vähän statistiikkaa siitä, kuinka paljon itse asiassa onkaan tullut treenattua niin tunteina kuin treenikerroissakin. Samaan kalenteriin Heiassa olen merkinnyt myös kaikki sairaspäivät, eli niitäkin pääsen vertailemaan vuosittain. Heiaa olen käyttänyt vuoden 2010 alusta asti, eli pikkuhiljaa alkaa olla kiva kun pystyy seuraamaan omaa menoa vähän pitemmälläkin aikavälillä. Tosiaan, pistän tähän kuvakaappauksena muutamat kohdat tämän vuoden treeneistäni. Tässä olevat treenit ovat viikon 50 sunnuntaihin asti merkittyjä, siitä eteenpäin treenattuja tunteja ei ole huomioitu!

Viimevuoden statistiikat näkyvät tästä postauksesta.

Tässä siis vähän tunteja, treenimääriä ja lajeja joita on tullut harrastettua. Selkeä ykkönen on tietenkin spinu, jota on tullut työn puolesta poljettua taas useamman kerran viikossa. Jami on tullut yllättäjänä kakkospaikalle, combat tippunut sieltä syksyn jumppakalenterien takia joissa se meni päällekäin omien ohjausteni kanssa. Eniten mua harmittaa pumppien määrä, joka aikaisempina vuosina on lähennellyt jopa sataa vuosikertaa- nyt määrä on vaivaiset 30 kertaa koko vuonna, apua...

Sairaspäivien määrät olen aina merkannut myös rehellisesti tuonne kalenteriin, ja niistä onkin koputettava puuta: tältä vuodelta sairaspäiviä on yhteensä kymmenen päivää?! Ihan uskomatonta. Muutamia parin päivän mittaisia flunssajaksoja tai muuta mahakipuilua, mutta ei yhtäkään pitempää tautia sairastettuna. Mä olen selittänyt tätä niin sattumalla kuin ehkä myös silläkin, että olen löytänyt itselleni optimaalisen treenimäärän: liika treenaaminen laskee vastustuskykyä, mutta sopiva taso taas nostaa sitä. Ehkä mä nyt menen niissä mulle hyvissä rajoissa. :)

Tuosta oranssien pätkien diagrammista vielä sen verran, että oranssit pätkät siis kuvastavat treenattuja tunteja, ja vihreä palkki tavoitetuntimäärää viikossa. Olen asettanut sen 7 tuntiin, ja tuosta onkin hyvin nähtävissä milloin se on täyttynyt ja millon mennään ali tai yli- ainakin kesällä on aika roimia tiputuksia huomattavissa. Toisaalta kesäkuussa oon treenannut yllättävän paljon, samoin alkuvuodesta! Ihan kivasti voin sanoa pysyneeni tavoitteissa.

Mulle Heia on kiva tapa pysyä ajantasalla omista treeneistä, ja saa sieltä kieltämättä puhtiakin treenaamiseen. Voi olla että kirjaamatta treenejä julkiseen päiväkirjaan voisi määrät olla vähän pienemmät kuin mitä ne nyt on. Olen aina heiasta tykännyt, ja jokaisen jumpan jälkeen orjallisesti sinne merkkailen, enpä muista koskaan jättäneeni kirjaamista välistä. (Jälkikäteenkin kun voi kirjata). Suosittelen kokeilemaan jos ette ole vielä jäsenenä!

Onko täällä muita statistiikkojen seuraajia ja tarkasti treenejä ylös kirjaavia? :D Erityisesti mua kiinnostaisi kuulla mihin te ketkä ette heiaa käytä kirjaatte treeninne ylös! :) 

Vikat kuulumiset Suomesta & asiaa ensivuodesta

lomalla viimeinkin..<3

Viimeisiä viedään ennenkuin päästään hyppäämään lentokoneeseen ja karkaamaan täältä Suomen kylmyydestä pois.. :) Ihanaa saada pieni ajatuskatko auringossa tähän syksyn ja kevään välille, pääsee vähän latailemaan akkuja ennen suurta rutistusta. Vaikka matkallekin lähtee muutama koulukirja mukaan, luultavasti koitan ne hoitaa alta ainakin lentomatkojen aikana ja vaikkapa aurinkotuolista käsin. Postauksia olen teille kirjoitellut myös muutaman varastoon matkan ajalle, eli julkaisen niitä sitten jossain välissä. Ja toki jos ehdin, niin voin reaaliaikaisiakin kuulumisia paikan päältä teille päivitellä. :) 

Eilen oli tämän vuoden viimeinen jami, ja valitettavasti alkuvuonna tunteja on ohjaajan töiden takia vähän harvemmin kuin nyt. Onneksi ohjelman ehti oppia juuri ulkoa, niin pääsee sit ainakin itsekseen jammailemaan myös alkuvuodesta. :) Tänään ohjaan vielä illalla cardiotunnin, jonka jälkeen pistetäänkin kamat kasaan ja suunnistetaan kohti lentokenttää.

lauraannika instagram

Sain myös kevään ryhmäliikuntalistat käsiini tällä viikolla, ja sinne on mun osaltani tulossa muutoksia joista ajattelin täällä blogissakin vähän kirjoittaa, sillä tiedän osan asiakkaistani lukevan myös tätä. Minulle tarjottiin kahta vakkari viikkotuntia, tiistai alkuiltaa ja sunnuntaita, mutta valitettavasti kevätkaudella tulen ohjaamaan vakituisesti ainoastaan sunnuntaisin (sama aika kuin nytkin). Tammikuusta maaliskuulle kaikki aika menee yo-kirjoituksiin lukiessa ja samalla käyn vielä yksityisen firman abikurssia 1-3 krt viikossa iltaisin Helsingissä. Maaliskuusta toukokuulle taas aika menee täyspäiväisesti pääsykokeisiin lukemiseen, ja silloin sama homma valmennuskurssin kanssa, eli 1-3 arki-iltaa viikossa menee Helsingissä. Tuurauksia otan arkiviikoille sit aina kun aikataulu joustaa.

Harmittaa että arki-iltojen tunnit jää pois, jolloin ainakin mun mielestäni on aina ollut porukalla kaikista paras fiilis, ja polkijoitakin saadaan kasaan aina eniten. Tässä elämäntilanteessa on kuitenkin vain priorisoitava, ja tällä hetkellä koulu menee kaiken muun edelle. On hankala sitoutua olemaan joka viikko tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, kun kaikki aikataulut on niin kovin auki. Luotan kuitenkin siihen, että sunnuntait on aika rauhallisia päiviä ja sillon varmasti ehdin ohjaamaan- tällöin ei ihan kokonaan tarvitse luopua omista tunneista kevään ajaksi.

Tällaisia päivityksiä siis tähän joulukuun puoliväliin. Seuraavaan päivitykseen voi mennä jonkin aikaa, eli siihen asti oikein mukavaa lomaa, ja kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! <3 Palaillaan karibianmeren auringon alta.. :)

Week 50

SKisM & DC Breaks- Killer (Crush Mix)

Ylläoleva kappale on uuden pumpin (jota pääsin tänään testaamaan vasta ekaa kertaa) kyykkybiisi. Harvoin mikään biisi iskee ensikuulemalta noin kovaa, niin et meni ihan kylmät väreet. Kun volaa on kunnolla, sopii toi kappale aivan täydellisesti kyykkykappaleeksi! Kuunnelkaa vaikka, ihan varmasti tekee mieli kyykkäilemään. ;) Ja miksei toi toimisi salinkin puolella.

Mun oli kuitenkin tarkoitus tulla ihan muustakin höpöttelemään. Ajattelin laittaa tähän väliin vain ihan perus kuulumispostausta, ja vähän katsausta mun meneeseen viikkooni instakuvien kautta. Taas on tapahtunut niin paljon kaikkea, että oli pakko kaivaa kalenteri esiin jotta muistaisin missäs kaikkialla sitä ollaankaan menty. Huomaa kuinka sitä alkaa pinna kiristyä mitä lähemmäs lähtö tulee: kaikki tekemättömät hommat kasaantuu ja pitäis juoksevat asiat saada ennen ens keskiviikkoa hoidettua. Kouluhommia on valitettavasti niin paljon, etten mitenkään niitä ehdi tekemään Suomessa ollessani. Mukaan lähtee luettavaksi siis kolme kurssikirjaa ja yhdet projektitehtävät: onhan siinä lentokoneessa istuessakin ainakin 22 tuntia aikaa hoitaa niitä.

Varmasti tuosta voikin jo päätellä, että mistä johtuu kun tällä viikolla mulla on ollut aika loppuunpalanut olo. Siitä huolimatta joka päivä on orjallisesti menty kalenterin mukaan ja tehty projektit ajallaan, sen lisäksi käyty ohjaamassa ja omilla jumpilla. Keskiviikkona olin niin loppu, että päätin pitää pari päivää omaa hermolomaa: matkan takia kun ei tule kuin vain 1 poissaolopäivä, ihan hyvin voin tällaisen pidennetyn viikonlopun siis itselleni suoda. Oon saanut nukkua pitempään, ja tehnyt kouluhommat kotoa käsin omassa tahdissani. Pää olis hajonnut, jos olisin joutunut kaiken lisäksi vielä heräämään torstaina ja perjantainakin orjallisesti 6.40. Ihmiselle joka pystyy tekemään sovitut asiat ilman ulkopuolisen tahon potkimista takamukselle on vaan niin paljon mukavampaa herätä omassa tahdissa, ja aloittaa kouluhommat kahvimukin ja radion kanssa, mukavat kotivaatteet päällä. Akateeminen vapaus- onneksi siihen ei ole enää matkaa kuin (toivottavasti) reilu puoli vuotta. 

Maanantain hypärillä selfieiden ottaminen tuntu niin paljon

kiinostavammalta kuin kehityspsykologisen esseen kirjottaminen...

Torstaina lähdin aamupalan jälkeen kuitenkin salille, ja pitkästä aikaa päätin tehdä rytmisen voimistelun treenin verestäen vanhoja muistoja: alkuun lämpöjä, sitten venyt, akrot, loikkia ja loppuun vielä perusteelliset venytykset. Haluaisitteko te mahdollisesti postausta siitä tarkemminkin? Ajattelin meinaan, että voisin ehkä sellaista tehdä. Sen jälkeen jäin vielä pariksikymmeneksi minuutiksi infrapunasaunaan, ja kotiin kävellessä oli aika spagetti olo. Sellanen infrasauna pitäis kyllä saada hommattua himaankin, niin hyvää se tekee. Tai edes pitäis saada revittyä jostain aikaa niin, että pääsis useamminkin treenin jälkeen sinne jäämään rentoutumaan.

Tänään treeniohjelmassa oli tosiaan uusi pump, joka ei kyllä ainakaan ekalta kerralta sytyttänyt mua sen kummemmin kokonaisuutena, ehkä se siitä kun pääsee muutaman kerran lisää sitä vetämään. Sen jälkeen jäin vielä juoksemaan matolle 25 minuutiksi ja siitä venyttelemään puoleksi tunniksi. Venyhuoneessa sattukin kohtalaisen koominen tilanne, kun väänsin siinä ylivenytyksiä spagaateista ja pari kolmenkympin paremmalla puolella olevaa miestä tulivat venyttelemään. Ensin molemmat tuijottivat monttu auki, ja sen jälkeen kommentti oli: eihän ihminen voi venyä noin?!

 No, keskustelu meni sit siihen että hekin ottivat haasteen vastaan päästen vielä jonain päivänä samaan pisteeseen. :'D Meidän salilla tuntuu muutenkin olevan tosi mukava henki salilaisten kesken, tosi monet moikkailevat toisiaan vaikka eivät tuntisikaan, ja aina voi ystävällisesti vaihdella kuulumisia kenen tahansa kanssa. :) 

Torstain aamuvenyjä salissa

Tästä mun viikonloppuni jatkuu huomenna aamujumpalla, siitä laittautumaan ja sit suuntana on Helsinki. Ensin mennään Peacockteatteriin tsekkaamaan Jarkko Tammisen StarShowta, josta oon kuullut pelkkää hyvää: odotukset on siis korkealla. Sen jälkeen meillä on maman kanssa raflasta pöytä varattuna ja mennään kerrankin rauhassa istuskelemaan iltaa kahdestaan hyvän ruuan pariin. Tarkoituksena on siis juhlistaa pienimuotoisesti mun maanantaina olevia synttäreitä jo etukäteen. Sunnuntaina ohjailen sit vuoden viimeisen sykeohjatun tunnin ja teen (yllätys,yllätys) kouluhommia.

Miten teidän viikkonne on sujuneet, millaisia treenejä siihen on kuulunut? :) Mukavaa viikonloppua kaikille!


Kuvat: Instagram lauraannika

BodyJam 67

BODYJAM 67 TRACKLIST

Alkuun taas varoitus: jos et pääse jamissa käymään, tämän postauksen lukeminen voi olla pelkkää itsensä kidutusta. Findeltä sainkin jo eilen facessa uutta ohjelmaa hehkuttaessani kommentin, että mun jamihöpöttelyistä tulee aina sellainen olo, että sinne vaan haluaa päästä. Ja niinhän se on: ei mikään jumppatunti voi  vetää meidän jamille vertoja- jos sitä edes jumpaksi voi sanoa, disco mieluumminkin!

Aloitetaan vaikkapa ihan alkulämmittelystä ja lyhyestä sarjasta (1 biisi). Alkulämpät on kivoja, ekassa biisissä on 63 ohjelmasta tuttuja käsiä. Toisesta lämpästä tykkään erityisesti, kappale on kiva ja koreot hauskan erilaiset siihen mitä nyt vähäänaikaan on isolationissa ollut. (Itseasiassa tän biisin meinasin ottaa omaan spinuunikin, mutten sit viitsinyt kun huomasin että sitä tulee tässä jamissakin soitettua seuraavat 3kk). Alun lyhyt sarja taitaa olla jotain salsan ja reggaetonin väliltä, näin ainakin mun mutu-tuntumani sanoisi. Kivan rento kappale ja puhuttiinkin erään salikaverin kanssa, että tällainen irrottelu ja rennon ronskit liikkeet sopivat suomalaiseen naisvoimistalijahistoriaan niiden ojennettujen nilkkojen ja ryhdin vastapainoksi. Tykkään!! 

Alun pitempi sarja on hiphoppia, ja heti on ihan isolla todettava, että TÄTÄ ON NIIN ODOTETTU! En oikeastaan edes muista milloin viimeksi jamissa olisi ollut tällaista kunnollista hiphopsarjaa. Edellisestä taitaa olla aikaa ainakin kolmisen vuotta (korjatkaa joku jos muistatte tarkemmin!). Ja tässä hiphopissa riittää hommaa niin aivoille kuin kropallekin: raskaita hyppysarjoja, nopeita jalkasarjoja ja aggressiivisia, jopa krumping-tyylisiä liikkeitä. Koreo on toisaalta haastava niin, että hiottavaa tekniikan kanssa riittää, mutta samalla sen verran yksinkertainen että tehot saa irti melkein alusta alkaen. Hyvät biisit, vaikka ovatkin tosi monet jo aikaisemmista jameista kierrätettyjä. Tässäkin koreografia kehittyy asteittain loppua kohti, ja viimeisessä biisissä ennen palauttelua pääseekin irrottelemaan ihan kunnolla. Omiksi suosikeiksi on nostettava Blow The Roof, sekä Tambourine.

Palauttelua ja jäähdyttelyä ei olla vielä uudesta menty, joten niistä en vielä pysty kirjoittamaan. Lisään kommentit niistä kuitenkin myöhemmin tähän samaan postaukseen edittinä! :)

Sit päästäänkin loppuhuipennukseen, eli lopun pitkään sarjaan. Se oli myös tällä kertaa housea, ja siitä on sanottava ettei se petä koskaan. House sopii lopun pitkään sarjaan, sillä siinä saa fiiliksen kattoon ja ne lopun tykitysbiisit menee siihen justiinsa eikä melkein. Biisit on aivan täyttä timanttia, joten odotukset oli korkealla. Eikä sarja todellakaan pettänyt- tälläkään kertaa. Koreografiassa on paljon hyppyjä, isoja käsiliikkeitä sekä pyörimistä. Sykkeen saa siis nostettua takuuvarmasti. Ja kun pääsin alussa jo mainitsemaan pitkästä aikaa oikeasti haastavasta koreografiasta, tämän sarjan ns. suvantokappaleessa päästään asian ytimeen: käsisarja on yksi haastavimpia vuosiin. Siihen kun lisätään vielä jalat ja liikkumista sivulta sivulle, on sekametelisoppa valmis :D! Tässä riittääkin siis haastetta pitemmäksikin aikaa, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Sitä jamin kuuluukin olla!

Ja ehei- ei hehkutuksesta vielä päästy. Koreoiden lisäksi on pakko antaa extra-credittiä tämän ohjelman rakenteelle. Lopun pitkä sarja kehittyy asteittain, poiketen positiivisesti muutamista aikaisemmista ohjelmista. Fiilis nousee siis portaittain, tempo myös. Viimeisessä kappaleessa mennäänkin uudestaan eräs jo aikaisemmin tanssittu kappale, lähes tuplanopeudella. Tämä oli aivan uskomaton veto, toimii!

Lisäksi mukana oli eräs meille kaikille aivan täytenä yllätyksenä tullut juttu, jota ei ole ainakaan muistaakseni  tainnut koskaa aikaisemmin olla ohjelmissa. Jos nyt haluat säästää itsellesi pikku yllätyksen loppuun, älä lue seuraavia lauseita!! Mutta teille ketkä ette malta itse sitä käydä kokeilemassa spoilaan sen tässä: lopun pitkän sarjan keskellä palataankin yht'äkkiä takaisin hiphopsarjaan, joka mennään läpi housen kappaleeseen. Siitä tempo taas pikkuhiljaa kiihtyy, ja lähdetään loppuhuipennukseen viimeisen kappaleen pariin.

Aivan mieletön veto Gandalfilta! Just tällaisia juttuja jami tarvitseekin uudistuakseen sekä samalla pitääkseen tasonsa. Nyt ei voi muuta sanoa kuin että melkein jopa voin sanoa pikkasen ärsyttävän, että jamit jää koko joululomalta väliin- niin hyvästä ohjelmasta on kyse. Täytyy ottaa iPodi mukaan ja ainakin henkisesti jammailla siellä maailman toisella puolellakin, ettei pääse kaikki juuri opittu ihan täysin unohtumaan. Muuten omistan tammikuussa tunnille tullessani taas kaksi vasenta jalkaa ja oikeaa kättä ;)

Summa summarum: tämä jami haastaa, tuo yllätyksiä ja on piristävää vaihtelua. Ei ole siis sitä tasavahvaa jamia mitä yleensä. Myönnän, koreo voi olla tosi haastava jos on vasta aloittamassa jamia tai ei ole tanssillisesti kovin lahjakas, mutta luovuttaa ei kannata! Se jos mikä palkitsee, kun sitten lopulta saa kaiken menemään ja pääsee tykittämään oikein tunteella! 

Postaustoiveita?

Moikka! Mun viimeinen kokonainen viikkoni Suomessa tänävuonna starttasi eilen käyntiin. Vielä mennään ihan perus arkisilla jutuilla, mm. treenaten ja koulujuttuja sekä työasioita hoidellen. Aloin tässä jo miettimään myös hyvissä ajoin loma-aikani postauksia. Sillä Meksikosta käsin tuskin juurikaan aikaani blogille suon, ajattelin että vielä ehtisin kirjoitella teille joitakin toivepostauksia varastoon, ja ajastaa ne sitten lomani ajalle. Miltä tällainen kuullostaisi?

Onko teillä siis mitään postaustoiveita tai aihepiirejä, joista lukisitte mielellänne lomani aikana? Tämän viikon ajan voisin ottaa toiveita vastaan joko blogissa tai sähköpostilla, ja kirjoittaa niitä sitten luonnoskansioon valmiiksi. Näin ei tarvitsisi ihan kolmen viikon postaustaukoakaan pitää. :)

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille, palaillaan vielä myöhemmin!

Ääni ja verbaliikka ohjaajan työvälineinä

Törmäsin tähän aiheeseen taas pari viikkoa sitten lähemmin, kun eräässä cardio-ohjauksessani ensimmäisellä puolikkaalla mikki ei toiminut ollenkaan. Ennen tunnin alkua tsekatessani se vielä meni päälle, mutta alkulämpän alkaessa ei enää tapahtunutkaan mitään. Vaihtelin pattereita ja kokeilin kolmea eri mikkipantaa- ei siltikään mitään. Siinä vaiheessa kirosin mielessäni että ei helv.., siinä menisi tämänkin tunnin fiilikset, sillä huutaen ei viitsi juuri ylimääräistä ohjeistaa.

Erityisesti spinningtunnilla tunnelman luominen ja liikkeiden demonstroiminen satulasta käsin on nonverbaalisti melko hankalaa. No, mutta eihän siinä muukaan auta, kun vaihtoehtoja ei ole: jos tekniikka ei toimi niin se ei vaan toimi. Puolivälissä palautuksen aikana vaihtelin taas mikkipantoja, ja yhtäkkiä kovan vinkaisun jälkeen yksi lähti kuin lähtikin toimimaan moitteettomasti. Toisen puolikkaan sain sitten edes vedettyä äänellä ja tunnelmaakin luoden. Silti oli ääni käheänä jo siitä puolen tunnin huutelusta. Tästä sainkin ajatuksen tähän postaukseen, josta en ole aikaisemmin tainnutkaan sen kummemmin blogissa puhua: äänestä ja verbaliikasta ohjaajan työvälineenä.

Aika hankala on miettiä jumppatuntia, jossa ohjaaja ei ohjeistaisi liikkeitä, tekniikkaa, tulevia kappaleita ja tunnin rakenneta äänen avulla. Äänellä saa luotua myös tunnelmaa: kovemmissa kappaleissa voi ohjeistaa vähän napakammin ja kovemmalla volyymilla, palautteluissa ja rauhallisemmissa biiseissä taas tavallisella puheäänellä. Mulla itselläni ohjaustyyli on aika tiukka, ja ääni sen mukainen: yleensä viimeisissä sykehuipuissa mennään tsempit ihan huutaen. Huonoa sanaa en ole kuitenkaan koskaan tyylistäni saanut, joten ehkä mä sitten teen jotain oikein.

Oman ohjaustyylin löytämisessä menee joillakin pitempään, toisilla vähemmän aikaa. Omana tavoitteenani on ollut aina alusta alkaen se, että haluan pitää ns. "siviili-Lauran" ja ohjaajalauran mahdollisimman lähellä toisiaan: joillakin ohjaajilla ääni ja olemus muuttuu mikin päälle napsauttaessa meinaan niin hurjasti, että se tuntuu ihan hassulta. Tähän olen aina koettanutkin kiinnittää erityistä huomiota, jotta pysyisin mahdollisimman samana tyyppinä, poljin sitten siellä edessä tai asiakkaiden seassa. Tällöin asiakkaatkin saavat musta uskottavamman, mutta samalla myös samaistuttavamman kuvan.

Verbaliikka tunneilla on ihan oma lajinsa, jonka oppiminen tosiaan vaatii aikaa ja kokemusta. Omaan tyyliin sopivimmat tsemppilauseet ja ohjeistamistyylit löytää vain kokeilemalla. Tärkein neuvo on ehkä se, että koskaan ei kannata matkia muita, tai kokeilla toistaa samoja maneereita kuin jonkun toisen ohjaajan on kuullut käyttävän: se ensinäkin paistaa läpi, ja toisekseen ei kehitä sitä omaa persoonaa ohjaajana. Sanavalintojen lisäksi kannattaa miettiä intonaatiota, joka saattaa usein jäädä tiedostamattomaksi: onko kaikissa lauseissa nouseva intonaatio, vai onko puhe tasaista? Itse yritän päästä irti juuri tuosta ns. ohjeistavasta tyylistä, jossa jokaisen lauseen intonaatio on nouseva, ja saada väliin enemmän myös tavallista höpöttelyä ja spiikkejä. 

Summa summarum: äänenkäyttö on yhtä persoonallinen kuin jokainen ohjaajakin. Jokaisella on ne omat tapansa jotka on todennut toimivimmaksi, ja ne voi löytää ainoastaan kokeilemalla, kysymällä ja ottamalla palautetta vastaan. Itsekin sitä välillä ohjaajana toivoisi, että saisi enemmän rakentavaa kritiikkiä: silloin ainoastaan pystyy kehittämään itseään enemmän asiakkaiden toiveiden mukaiseksi. Jokaiselta ohjaajalta meinaan varmasti löytyy niitä maneereja, joita toistaa tiedostamattaan, ja jotka saattavat olla melko ärsyttäviäkin. :D Siksi esim. tunnin videoiminen saattaa paljastaa näitä juttuja ohjaajalle itselleen. 

Tähän postauksen perään haluaisinkin kysäistä ihan mielenkiinnosta teiltä lukijoilta, että viekö tollaiset teknikkaongelmat mielestänne tunnin fiiliksen? Tai kuinka tärkeitä ne ohjaajan spiikit teille ovat, pakollisten ohjeistusten lisäksi?