Juoksuinto on säilynyt päällä, ja erilaisia lenkkejä onkin tullut tehtyä keskimäärin 2-3 viikossa. Tämän viikon loppupuolella tein peruspitkän reilun 7 kilometrin tasaisen juoksun, jossa ihan oikeasti pitkästä aikaa nautin siitä juoksemisesta. Aurinko paistoi, hengitys kulki tasaisesti (peruskuntotreeni alkaa tuottamaan konkreettisia tuloksia!) ja mikä kaikista tärkeintä, pystyin juoksemaan lähes koko matkan tasaista vauhtia hidastamatta kävelemään! Oikean vauhdin löytäminen on ollut mulle aina hankalaa, mutta nyt päkiäjuoksun myötä se on tullut sieltä. Paljon on joutunut vaan itselleen jankuttamaan että hidasta, hidasta ja hidasta.
Huomaan itselläni noilla "vähän pitemmillä lenkeillä" tulevan vastaan aina pari kertaa se kuuluisa seinä. Heti jos alkaa jokin kohta kipeytymään, hengitys muuttumaan todella raskaaksi tms. tekee mieli hidastaa hetkeksi kävelyyn. Olen kuitenkin huomannut sen, että jos kävelyyn hidastan on se kynnys jatkaa juoksua tasaisesti todella korkea. Tekisi mieli aina muutaman juoksuaskeleen jälkeen hidastaa takaisin reippaaseen kävelyyn koska se nyt tuntuu niin paljon mukavammalta. Siksi olenkin päättänyt jättää pikkuhiljaa nuo kävellen palauttelupätkät kokonaan pois. Kun juoksee tasaista vauhtia, eihän niitä oikeastaan edes tarvitse.
Kun juoksua on jatkanut jo jonkin aikaa vaihdellen ja alkaa huomaamaan konkreettisia tuloksia, alkaa siitä myös nauttimaan. Itselläni suurin ahaa-elämys on ollut juurikin tuo peruskunnon parantuminen. Niillä tasaisilla ja rauhallisilla crossariharjoitteilla on oikeasti merkitystä! Enää heti juoksuun vaihtaessa ei syke pomppaa pilviin ja hengitys tihene. Pohjakuntoa pitääkin jatkaa edelleen, ja pitää vauhtilenkit sekä maksimipyrähdykset kohtuudessa.
Parasta on kuitenkin se, että olen yhden askeleen lähempänä tavoitettani, Laurasta juoksija. Lenkille lähtö ei ole vastenmielistä ja se hetki kun ylittää itsensä uudelleen ja uudelleen saa jatkamaan. Toivotaan että tämä sama olo pysyy yllä sinne syksylle ja Midnight runiin saakka :) Jospa tällä kertaa tulisi isompaakin parannusta kympin aikaan!
Parasta on kuitenkin se, että olen yhden askeleen lähempänä tavoitettani, Laurasta juoksija. Lenkille lähtö ei ole vastenmielistä ja se hetki kun ylittää itsensä uudelleen ja uudelleen saa jatkamaan. Toivotaan että tämä sama olo pysyy yllä sinne syksylle ja Midnight runiin saakka :) Jospa tällä kertaa tulisi isompaakin parannusta kympin aikaan!
Mitä teidän juoksulenkkeihinne kuuluu, tasaista hölköttelyä, pitkiksiä vai spurtteja? :)
Mulla on tavoite kans vielä olla joku päivä kohtuuhyvässä juoksukunnossa ;)
VastaaPoistaSe on hyvä tavoite! :)
PoistaMä otin myös selvää tosta päkiäjuoksusta ja kävin testaamassa uutta tekniikkaa perjantaina. Se tuntui heti hyvältä ja jopa aika luontevalta tavalta juosta. Juoksu tuntui jotenkin paljon paremmalta kuin entisellä tekniikalla! Olis vaan tehnyt mieli jatkaa juoksemista vaikka kuinka pitkään, mutta kyllä se vaan pohkeissa tuntu niin paljon ettei pystynyt hirveen pitkää lenkkiä tekemään ekalla kerralla. :D
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla! :) Kannattaa tosiaan aloittaa rauhassa ja edetä pikkuhiljaa. Sillon välttyy pahemmilta jumeilta ja vammoilta! :)
PoistaVoisitko kertoa millainen kaupunki jyväskylä on opiskella:) hain sinne opiskelemaan juurikin kasvatustiedettä niin kiinnostaisi kovasti tietää:)
VastaaPoistaOlisikohan tästä sinulle apua :)
Poistahttp://onthemoveblog.blogspot.fi/2014/11/opiskelupaikkana-jyvaskylan-yliopisto.html