Usein sanotaan, että huoli sekä kyseenalaistaminen kasvavat älykkyyden sekä koulutuksen myötä. Pitääkö väite paikkansa? Osittain kyllä, osittain ei. Myös hyvinkin älykkäät ja koulutetut ihmiset voivat uskoa monia väitteitä todeksi, vaikkei niillä olisikaan minkäänlaista tutkimuspohjaa tai todistettavuutta. Tätä kutsutaan uskomiseksi. Uskomisella ja luottamisella on silti vissi ero. Itse uskon luottamisen tulevan siitä, että luotan asian totuuspohjaan, teorioihin ja tutkimuksiin jotka tukevat teoriaa.
Mieleeni tuli mielenkiintoinen aihe viime syksyltä, kun olin kasvatustieteen kurssilla nimeltä osaaminen ja asiantuntijuus. Eräässä pienryhmätapaamisessa kävimme yliopistontutkijan kanssa läpi argumentaatiota ja sitä, millä perustein ihmistä voidaan nimittää asiantuntijaksi omalla alallaan. Esimerkkeinä käytimme kahta radiohaastattelua: toisessa "superfood-asiantuntijana" tunnettua Jaakko Halmetojaa, ja toisessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden tohtori "lihastohtori" Juha Hulmia. Kysymys olikin, kumpi on todenmukaisempi asiantuntija ja mistä syystä? Milloin kuulemaansa faktaa kannattaa uskoa ja milloin voi luottaa sen totuudenmukaisuuteen?
kuva.
Näiden kahden asiantuntijan ero on tieteessä ja tutkimusperustassa. Molemmat ovat omistaneet elämänsä kiinnostuksenkohteelleen, mutta Halmetojalla ei ole minkäänlaista syvempää/tutkivaa koulusta aiheeseen liittyen. Lisäksi hänen radiohaastatteluaan kuunnellessa särähti argumentit todella vahvasti korvaan, sillä väitteillä ei ollut minkäänlaista faktapohjaa. Kuka tahansa voi väittää mitä tahansa ja ladella vaikka minkälaisia totuuksia mutta se, mikä tekee tiedosta uskottavaa, on tutkimus ja sitä kautta myös puhujan evidentiaalisuus.
Nyt pinnalla tuntuvat olevan esimerkiksi hormonidieetit, joita itse tutkiessani en löytänyt yhtään luotettavaa, puolueetonta tutkimustietoa. On surullista, miten kovin lukeneetkin ihmiset uskovat asioita sokeasti todeksi miettimättä taustoja sen enempää. Toki jokainen saa ja on oikeutettukin uskomaan juuri siihen tietoon mikä itsestä tuntuu parhaalta. Mutta se, että siitä kirjoitetaan blogissa vielä faktana ja totuutena, on jo vääristelyä. Aina kun kirjoitetaan ns. "tietoa", täytyy mukaan muistaa liittää lähteitä ja pohjata totuuttaan johonkin aikaisempaan tietoon. Silloin ainakin itse saan lukijana kuvan, että kirjoittaja tietää mistä puhuu ja lukija saa tekstistä luotettavan olon.
Tällä kertaa tulikin vähän pohtivampaa tekstiä. Tämä asia on pyörinyt mielessä jo pitempään, joten halusin tulla siitä kirjoittamaan. Mikä tämän tekstin summa summarum nyt sitten olisi? Se, että muistakaa aina pitää ne omat lähdekriittiset suodatinlasit päässä kun luette tietoa blogeista, ja yleensäkin verkosta. Kaikkea ei kannata uskoa puhtaana totuutena, ja blogeissakin ehdottomasti saa kyseenalaistaa kirjoittajan faktoja. Kannattaa kysyä, tutkiskella ja pohtia itse jos jokin asia alkaa syvemmin kiinnostamaan. Koskaan ei voida sanoa mitään tietoa täydeksi faktaksi, on olemassa vain sillä hetkellä luotettavimpia teorioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti