Samalla kun olen aloittanut lenkkeilyn uudella energialla, olen myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota juoksutekniikkaani. Sillä aikaisempi juoksu on tuonut mukanaan mm. polvikipuja ja ainaiset rakot jalkaterien sisäsyrjiin, päätin että nyt on aika kokeilla jotain uutta. Sitkeästi lähdinkin siis harjoittelemaan paljon puhuttua päkiäjuoksua.
Lähdin liikkeelle ihan tekniikan opettelusta, siitä lukemisesta ja siihen perehtymisestä. Monilla juoksukoulujen sivuilla löytyy videon kera ohjeet päkiäjuoksun harjoitteluun. Jos kiinnostuit, infoa löytyy esimerkiksi tästä linkistä. Sen jälkeen sitten tositoimiin ja lenkkipolulle. Kokeilin ensimmäisellä kerralla ihan parin kilometrin matkan tätä tekniikkaa, ja sen jälkeen oli pakko vaihtaa siihen tavalliseen. Kyllä siinä menee aikaa ennenkuin pää tajuaa että hei, nyt vaihdetaan sitä askellustekniikkaa ihan kokonaan!
Seuraavalla lenkillä päätin, että juoksen koko matkan päkiäjuosten, kantapään sijaan. 6,6 kilometriä päkiäjuosten ja puolenvälin jälkeen se alkoikin sitten toden teolla rullata. Tuntui, että löysin ihan uudenlaisen voiman juoksuaskeliin. Varsinkin taisaisella hölkätessä löysin sopivan vauhdin, ja olinkin ihan onnessani kuinka sillä vauhdilla ja tekniikalla olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ihan erilainen olo juosta! Ja kaikista parasta- lenkin jälkeen jaloissa ei ollut niitä tuttuja ylipronaation aiheuttamia hankaumia, ja polvikin oli paljon vähemmän kipeä!
Dagen efterit täytyy kuitenkin myös muistaa mainita. Päkiäjuoksu on jaloille aikamoinen shokki alkuun, ja itselläni ensimmäisen kokonaisen päkiälenkin jälkeisenä päivänä oli hankala kävellä. Pohjelihas kun joutuu työskennellä tällä tekniikalla ihan uudella tavalla, joten totuttelussa menee aikaa. Venyttelyä, kylmägeeliä ja päivä lepoa- sitten taas uudestaan lenkille. :) Kyllä se siitä. Olen todella iloinen että löysin tämän juoksutekniikan ja vielä huomasin sen toimivan itselläni,
kuva.
Pakko kommentoida tähän kun itsekkin tykkään paljon juosta, että päkiäjuoksu kun iskostuu päähän ja jalat tottuu niin takaisin paluuta ei ole vanhaan! Juoksemisesta tulee paljon miellyttävempää ja kantapäiden kanssa askel tuntuu vähintäänkin omituiselta päkiäjuoksuun totuttua :D Lenkkeilyiloa!
VastaaPoistaNo sanos muuta, olen ihan samaa mieltä! Nyt kun päkiöillä on tottunut juoksemaan, tuntuu se kantajuoksu energiasyöpöltä ja paljon tehottomammalta.
PoistaKiitoksia ja samoin sinulle! :) Jospa nuo kelitkin tuosta vielä paranisivat...
Todellakin, olen aina juossut päkijöillä joten koko jalkapohjan taktiikka ei ole tuttu. Kuitenkin pakko sanoa, että varmasti kun tottuu päkiäjuoksuun saa lenkkeilystä aivan uuden ulottuvuuden esille. Askel on paljon kevyempää ja lennokkaampaa. Jos siihen ei ole tottunut se varmasti on pohkeille alkuun kova pala, mutta hammasta purren kun jaksaa yrittää niin se palkitaan. Aina ei jalat ole vireessä vaikka olisikin päkijöillä tottunut juoksemaan. Yhtä tuskaista sekin kyllä on.
VastaaPoistaPlussaahan tässä on se, että jos haaveilee näteistä pohjelihaksista niin tuo on hyvä tapa aloittaa! :) Nautinnollisia lenkkejä!
Kiitos Ella vinkeistä ja kommentistasi! :) Kyllä se juoksu tuntuu heti paljon lennokkaammalta ja mukavammalta. Aion jatkaa tällä tyylillä eteenpäin enkä vaihda takaisin :)!
PoistaTäytyypäs itsekin tutustua aiheeseen tarkemmin! Mulla on nyt nimittäin pieni lenkkeilytauko juurikin polven takia, joka kipeytyi ensin juoksusta ja lisää laskettelusta.. Sen parantumista odotellessa voin lueskella tästä aiheesta lisää ja lähteä sitten testaamaan päkiäjuoksua :D
VastaaPoistaSuosittelen ainakin kokeilemaan! En tietenkään voi muiden polvikivuista mennä sanomaan, mutta kun tiedän että omani johtuu juoksutekniikasta, olen saanut kivun päkiöillä pois. Kokeile ja yritä- voi olla ettei se heti aukea mutta kannattaa antaa tekniikalle hieman aikaa! :)
Poista