Ready, Steady...

Koska 31.8 lähestyy jo huimaa vauhtia, ajattelin vähän kirjoitella siitä miten mun juoksuun valmistautumiseni sujuu- niin henkisesti kuin fyysisestikin. Helsinki Midnight Runille olen siis lähdössä juoksemaan jo kolmatta vuotta peräjälkeen. Tätä tapahtumaa ei yksinkertaisesti voi jättää väliin, vaikken juoksun ystävä niin kovasti olekaan!

Matka on 10 kilometriä, ja tällaiselle satunnaiselle hölkkäilijälle siis jo aika tiukka. Pisimmät lenkit joita oon aikaisemmin ennen tapahtumaa juossut ovat olleet kahdeksan luokkaa. Koskaan en kokonaista kymppiä ole treenannut ennen h-hetkeä, mun sisuni ja pääni ei vaan kestä niin 'pitkää' matkaa ilman tsemppausta ja ulkoista motivaattoria. Nyt parina viikkona olen juossut sellaisia reilun 6km lenkkejä, ja saan ne kulkemaan aikaan 38min. Oon tohon aikaan ihan tyytyväinen ja nyt mitä lähemmäs juoksua mennään, täytyy alkaa kokeilla kiristää aikaa entisestään ja ottaa mukaan myös pidempää matkaa. Itse tapahtumassa kymppi kuitenkin sujuu, sillä henkinen latautuminen on niin huipussaan, ja siellä matkan varrella se kanssajuoksijoiden ja katsojien tsemppi on jotain niin uskomatonta. Itse asiassa jotain juuri luinkin, että eräs isoimmista juoksijoille mieleen jääneistä jutuista HMR:ssä on juurikin tuo tsemppaus ja positiivinen ilmapiiri. Ei juosta hampaat irvessä kilpaillen, vaan enemmänkin fiilistellen ja pimenevää syysiltaa aistien.

Eilisellä lenkillä päätin jo fiilistellä tulevaa, vihreää samanlaista paitaa.. :)

Tsempistä ja fiiliksestä päästäänkin hyvin aasinsiltana siihen henkiseen latautumiseen. Kuten monissa urheilusuorituksissa, myös tässä on mielikuvilla ja henkisellä valmistelulla omat osuutensa. Kun itse tiedän radan (ja olen sen kerran tismalleen samanlaisena juossut 2012) etukäteen, tiedän millaisia haasteita siellä on edessä. Olen miettinyt niitä ja todennut, että niistä on aikaisemminkin selvitty joten miksei nytkin. Myös juoksutahdin määrittämistä olen miettinyt ja aikaisemmista vuosista poiketen päättänyt tänävuonna ottaa räjähtävän alun. Viimeksi lähdin rauhallisemmin ja kiihdytin viimeisillä 5 kilometrillä, mutta nyt kokeilen päinvastaista tekniikkaa.

Tunnelmaan olen alkanut virittäytymään katselemalla aikaisempien vuosien videoita. Kylmät väreet menee aina, ei sille mitään voi. Kukaan, kuka ei ole siellä ajanottomaton päällä seissyt, ei voi kokea tuota fiilistä kokonaisuudessaan. Olo on vähän niinkuin konsertissa, mutta mukaan on liitettynä treeni sekä kanssaolijoiden samanhenkisyys ja yhdessä tekeminen. Vaikka tietyllä tavalla odotan matkaa kauhulla (koska en todellakaan ole hyvä juoksemaan, ja tänävuonna aikarajoituksetkin ovat tiukemmat kuin koskaan aikaisemmin), silti näitä videoita katsellessa muistan miksi hakeudun juoksemaan joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Kympin matka on myös hyvä matka todistaa itselleen, että kunto on ihan hyvällä jamalla edelleen ja tähänkin pystyn, vaikken aktiivisesti juoksua harrastakaan!

Mites teidän muiden HMR:ään tulijoiden treenit sujuu, joko fiilistely ja henkinen valmistautuminen on aloitettu myös siellä? 

Katsokaa nämä allaolevat videot, niin pääsette maistamaan edes pienen osan tapahtuman tunnelmaa. Ja jos yhtään heräsi kiinnostus tapahtumaa kohtaan, suosittelen ehdottomasti lähtemään mukaan, joko juoksemaan tai kannustamaan- keneltäkään en ole koskaan kuullut huonoa sanottavaa tästä ehkä suomen omalaatuisimmasta juoksutapahtumasta!