Oli pakko vaan tulla hehkuttamaan teillekin, kuinka mä taas olen innostunut juoksusta.
Yleensä olen tainnutkin kirjoittaa, kuinka mua ja mun kroppaa vaan ei ole tarkoitettu juoksemaan. Se tuntuu helposti puuduttavalta ja raskaalta, varsinkin kun ruumiinrakenne on lähempänä painonnostajaa kuin maratoonaria :D Viiden kilsan lenkki on tuottanut jo tuskaa yhtämatkaa juosten, ja vaikka muuten hyvä kunto onkin, ihmettelen silti suuresti ja nostan hattua niille jotka pystyvät kympin tuntiin vetämään. Tuntuu mahdottomalta haasteelta mulle!
Yleensä olen tainnutkin kirjoittaa, kuinka mua ja mun kroppaa vaan ei ole tarkoitettu juoksemaan. Se tuntuu helposti puuduttavalta ja raskaalta, varsinkin kun ruumiinrakenne on lähempänä painonnostajaa kuin maratoonaria :D Viiden kilsan lenkki on tuottanut jo tuskaa yhtämatkaa juosten, ja vaikka muuten hyvä kunto onkin, ihmettelen silti suuresti ja nostan hattua niille jotka pystyvät kympin tuntiin vetämään. Tuntuu mahdottomalta haasteelta mulle!
Mutta nyt- torstain lenkillä fiilis oli joku aivan eri kuin yleensä: juoksu kulki kevyesti sen normaalin viiden ja puolen kilometrin lenkin verran, hymyilytti eikä kertaakaan tullut sellasta oloa että olisi halunnut lopettaa. Normaalit lyhyet kävelypalauttelutkin pystyin jättämään kokonaan välistä. Yleensä lenkiltä palaa naama punaisena verenmaku suussa puuskuttava Laura, nyt hymyilytti ja tuntui että olisi voinut juosta pitempäänkin.
Veikkaan, että syynä tähän on a) vuodenaika. Syysiltana, viileähkössä ja hämärässä ilmassa juokseminen tuntuu mulle luontevammalta kuin keväällä tai kesällä. Syy b) on luultavasti se, että oon pikkuhiljaa oppinut hidastamaan vauhtia, ja löytämään sille mun juoksukunnolle sopivamman tahdin. Aikaisemmin painoin kuin hullu menemään ja sitten ei ollut kivaa ja syke ylitti kahtasataa.
Tälläkertaa oikeen tietoisesti kuullostelin kroppaa ja koitin hidastella, vaikka Eye of the tigerin tempo kuulokkeissa olisi pistänyt painamaan nopeammin.
Taidankin tästä lähteä samoin tein taas lenkille, katotaan miten tänään sujuu. Auringonlasku ja lämpöä reilusti, mutta silti raikas syysilta- parempaa juoksukeliä ei mun mielestä voi olla.
Reipasta viikon alkua kaikille! :)
Taidankin tästä lähteä samoin tein taas lenkille, katotaan miten tänään sujuu. Auringonlasku ja lämpöä reilusti, mutta silti raikas syysilta- parempaa juoksukeliä ei mun mielestä voi olla.
Reipasta viikon alkua kaikille! :)
miulla oli vähän sama homma, juoksu ei vaa jotekii kulkenu ja se oli aina semmosta pakkopullaa mistä en nauttinu yhtää eikä ois yhtään jaksanu, mut sitte tajusin kokeilla hidastaa vauhtia ja nyt jaksan juosta sen 8km mikä on yleisin lenkkini putkeen ja ilman mitään tuskaa :D sillä oikealla vauhdilla on näköjään tosi iso vaikutus
VastaaPoistaHienoa, ei muuta kun useammin vaan niin jalat tottuu siihen juoksemiseen :) Itsekin olin ja oon aikalailla vieläkin sitä mieltä, että mua ei ole luotu juoksemaan, mutta ei tarvittu kuin pari juoksu kertaa hyvässä seurassa ja kymppi juostiin, enemmän tai vähemmän puhisten, mutta jaksoin sen! Paljon se oli myös pään välistä kiinni jaksaako sitä juosta vai ei :) yksin jos juoksen niin helpommin ainakin luovuttaa heti kun käy vähänkin raskaammaksi, mutta kaveri vieressä helpottaa paljon ja tuon kymppisuorituksen jälkeen olen uskonut itseeni sen verran enemmän, että olen jaksanut juosta sen jälkeenkin jonkun kerran. Kannattaa asettaa itselleen tavoitteita niin saa lisää puhtia juoksuun :)
VastaaPoistaKyllä mäkin sitä mieltä olen että ton kympin minkä mäkin joka vuosi juoksen HMR:ässä, pystyy kuka vaan vetämään, tollaset matkat on vielä aika lailla päästä kiinni. Juoksu on kumminkin mulle vaan sellanen oheisjuttu salin ja muun kaiken sivussa joten tavotteita sen kummemmin en jaksa asettaa, lenkille mennään kun jaksaa ja salilla ei mee kivoja tunteja ;)
PoistaTekemällä oppii, sama pätee juoksuunkin :) Ja kyllä kroppa siihen tottuu pikkuhiljaa.
VastaaPoistaReipasta alkavaa viikkoo sulle kans! :-)
Jep totta! Kiitos :)
Poistasyksy on kyllä ihan parasta lenkkiaikaa munkin mielestä :-)
VastaaPoistaSyksy on ihan oikeestikki parasta juoksuaikaa kun on hapekkaampi ilma. :) Kiva että oot päässy vauhtii, juokseminen on loppujenlopuks tosi antosaa!
VastaaPoistaMäkin tänä kesänä löysin mun juoksuinnon! Välillä vahingossa mäkin tahdon viilettää liian lujaa ja sitten juoksu stoppaakin! Onneks mäkin oon oppinut nyt hidastamaan tahtia, eihän se nopeus mitään merkkaa vaan hyvä fiilis! :) Hyvää tulevaa viikkoa sullekin! :)
VastaaPoistaTotta. Usein tulee verrattua vauhtia muihin ja ihmettelen miten joku voi juosta niin lujaa ja mä olen ihan hidas :D Mutta ittellehän sitä treenataan ja vaan sillä on väliä!
PoistaVauhti on just se, mihin suurin osa ihmisistä kompastuu. Lähtee aivan liian lujaa liikkeelle, ja sen mukaset on sitten fiiliksetkin. Mutta joskus juoksunkin pitää tuntua pahalta ollakseen kehittävää ja voidakseen joskus tuntua helpolta ja mukavalta ;)
VastaaPoistaJep totta :) Mä tarttisinkin lenkeillä varmaan nyt eniten sitä peruskuntoharjoittelua matalammalla sykkeellä, mut kun kärsivällisyys ei meinaa siihen riittää..;)
Poista