Näissä maisemissa on tänään tullut asusteltua tismalleen vuoden ajan. Muistan, kuinka vuosi sitten raahasimme paahteisessa helteessä muuttolaatikoita sisään ja mietin, miten tulen viihtymään uudessa asunnossa, uudessa ympäristössä ja kokonaan uudessa kaupungissa. Kesän tapahtumat kummittelivat vielä takaraivossa ja samalla toivoin, että tuleva koti toisi mukanaan vain positiivisia asioita. Näin vuoden espoolaisuuden jälkeen ajattelinkin, että voisi olla mielenkiintoista pohtia hieman menneen vuoden tapahtumia ja sitä muutosta, joka omissa ajatuksissa on asumisen suhteen tapahtunut. Miten olemme viihtyneet Espoossa? Entä aiommeko palata takaisin Helsinkiin?
Voin myöntää, että kotiutuminen Espooseen oli odotettua vaikeampaa. Olimme molemmat tottuneet asumaan keskustassa, jolloin elämää on koko ajan ympärillä ja kadunkulmat täyttyivät lukuisista sympaattista ravintoloista, kahviloista ja putiikeista. Myös Eiranranta oli aivan vieressä, jossa rakastin juosta lenkkiä. Olihan ns. "lähiöön" muuttaminen siihen suhteutettuna iso muutos. Vaikka muutimmekin Etelä-Espooseen, oli merenrantaan silti matkaa nyt toista kilometriä. Jatkossa ostokset ja kaikki palvelut hoidettaisiin myös keskitetysti ostoskeskuksessa. Asunnon ikkunoista ei enää näkyisi kaupungin kattojen ylle, vaan nurmipihalle ja lasten leikkikentälle. Alkuun ajattelin tämän asumisratkaisun olevan vain väliaikainen kompromissi – keino saada lisää neliöitä, lasitettu parveke ja uusi rakennus suhteessa vuokrahintaan. Olin varma siitä, että tulisimme ostamaan ensimmäisen oman asuntomme kantakaupungista ja palaisimme keskustaan. Mutta kuinka kävikään?
Ajatukset alkoivat kummasti muuttua siinä vaiheessa kun huomasin, miten arki uudessa kodissa ja ympäristössä alkoi sujua. Kun menin ensimmäistä kertaa tekemään isot ruokaostokset Prismaan, olin loppusumman nähdessäni aivan varma, että kassa oli unohtanut piipata osan tuotteista. Aikaisemmin ruokaostokset tehtiin pääasiallisesti Pursimiehenkadun Alepassa ja voin sanoa, että hintaero oli melkoinen... Isojen markettien lisäksi alle kilometrin matkan päästä löytyivät samasta paikasta sekä HSL:n palvelupiste, kirjasto, terveysasema, Posti kuin metrokin. Lisäksi löysin uuden kuntosalin ja jumpat, joissa innostuin käymään. Kun kaikki palvelut harrastuksia myöten löytyivät ihan vierestä ja saman katon alta, huomasin arjen etenkin näin autottomana helpottuneen huomattavasti. Myös aikaa säästyi paljon muuhunkin kuin arjen pakollisten asioiden hoitamiseen.
Espoo on tuonut meille sekä asumismukavuutta oman ison parvekkeen ja kaksion muodossa, mutta sen lisäksi myös ymmärryksen siitä, miten tietynlaiset kompromissit voivat myös helpottaa elämää. Oikeastaan elämä hieman kauempana keskustasta ei ole hassumpaa. Palvelut ja asioiden hoito tapahtuu helposti, lähellä olevista isoista marketeista saa ruokaostokset halvemmalla ja poikaystävällekin golfkentät ovat nykyään vain pienen pyöräilymatkan päässä. Jos haluan Helsingin keskustaan, pääsen sinne puolessa tunnissa. Olen kuitenkin huomannut sen, ettei Espoosta puutu mitään sellaista, mitä arjessa kaipaisin keskustasta. Päinvastoin – elämä tuntuu helpommalta, yksinkertaisemmalta ja väljemmältä.
Postauksen alun kysymykseen siitä, tulemmeko palaamaan takaisin Helsinkiin voisin sanoa, että se on hyvin epätodennäköistä. Olemme molemmat viihtyneet Espoossa todella hyvin alun pienen hämmennyksen ja totuttelun jälkeen. Tällä hetkellä täällä on hyvä olla. Uskon, että myös tulevaisuudessa Etelä-Espoo olisi meille hyvä paikka asua ja elää perheenä. Ihminen on todella sopeutuvainen, vaikka vielä vuosi sitten tämä hyppy keskustasta kauemmaksi tuntuikin vieraalta ja oudolta. Silti juuri nyt on hyvä näin.
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti