Uuden alussa.

Halusin ensin saada asiat järjestykseen, ja virallisen vahvistuksen kotiini ennen kuin tulin tästä tänne blogiin kirjoittamaan. Nyt on kuitenkin musta oikea aika ilmoittaa myös tänne, koska isoja muutoksia on tulossa jotka osaltaan muuttavat myös blogin sisältöä ja päivitystahtia. Tosiaan, sain siis paikan Jyväskylän Yliopistosta, yleisen- ja aikuiskasvatustieteen linjalta. Puhelun tultua itkettiin vanhempieni kanssa onnesta- ei enää ikinä tarvitse käydä sitä samaa pääsykoerumbaa uudelleen. Aivan uskomatonta, että ensimmäisellä hakuyrittämällä sain paikan juuri sieltä mistä olinkin haaveillut. 

Nukuin yön yli ja mietin asioita. Olin juuri samana päivänä saanut työpaikan, ja siitäkin innoissani. Sukulaiseni Jyväskylässä kuitenkin puhuivat mua ympäri ja niin ystävällisesti olivat valmiita auttamaan mua alkuun kaiken kanssa, että päätin valita opiskelun työn sijaan. Töitä ehtii tehdä kuitenkin koko loppuelämänsä, ja kerta paikka näin nuorena aukeaa, uskon että sille on tarkoituksensa. Voi olla ihan oikea aika muuttaa taas paikkaa ja avata uusi aukeama elämässä. Saada uudet piirit, ihmiset ja asiat ympärilleen. Huomata, että lyhyelläkin varoitusajalla kannattaa uskaltaa. Tajuta kuinka ne omat siivet kantavatkin kunhan rohkeutta muuttaa suuntaa löytyy. 

Muutamat kyyneleet myönnän tirauttaneeni, ennen kuin laitoin viestiä pomolleni ohjaamisen lopettamisesta. Vielä se ei ole mulle realisoitunut, että nyt mä lähden sieltä missä tämän kaiken aloitin ja mikä mut pikku hiljaa rakensi itsevarmaksi nuoreksi naiseksi, samalla tarjoten mulle unelmieni työpaikan. Salitutut jää, maailman parhaat jamitunnit jää. Kaikkein eniten tulee ikävä mun ihania asiakkaita, jotka uskollisesti kävivät tunneilla viikosta ja vuodesta toiseen. Haaveissa on kuitenkin, että aina kun Jyväskylästä takaisin Nummelaan pääsen käymään, vetelisin tuuraustunteja Balanssilla tai kävisin vierailemassa ainakin lauantaiaamujen jamitunneilla.

Lähtö kotoa tulee myös nopeammin kuin olin koskaan ajatellut. Omaan kotiin muuttaminen on aina ollut enemmän sellainen "sitten joskus"- ajatus, mutta nyt se realisoituu. Ihanat sukulaiset olivat löytäneet mulle jo mahdollisen oman yksiönkin pari kilsaa kampukselta, joka vapautuisi 1.10. Pian siis pääsen toteuttamaan sitäkin haavetta oikeasti- mulla tulee olemaan oma koti. Oma sänky, oma jääkaappi ja juuri munlaiseni sisustus. Se ajatus saa mut innostumaan ja unohtamaan huolehtimisen ja jännityksen uudesta elämänmuutoksesta. Vaikka yksin asuminen voi alkuun ollakin jännää ja uutta, on se silti jotain mitä mä odotan aivan älyttömästi. 

Kaikki tuntuu tulevan nyt niin nopeasti ja parin viikon varoajalla, etten edelleenkään ihan käsitä mitä oikeasti on tapahtumassa ja mitä olen tekemässä. Joskus se voi kuitenkin olla parempi näin- repäistä rohkeasti ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Samalla tajuten että kyllä ne kaikki asiat järjestyy painollaan sen kummempia huolehtimatta ja suunnittelematta. Äitini sanoin: "Minä voin luvata, että puolen vuoden päästä sä hymyilet ja sanot mulle, että onneksi uskalsin lähteä- tämä oli se paras ratkaisu". 

Viimeiset spinningtuntini vedän tähän tietoon ensi viikon maanantaina ja torstaina. Toivottavasti pääsette silloin paikalle. Luvassa voi olla aika moista settiä, ja ihan varmasti myös tunteet pinnassa. Mulle Balanssi Nummela on aina ollut se toinen koti ja paikka, jonne pääsee pakoon kaikkea muuta. Siellä on maailman parhaat työkaverit, ja maailman parhaat asiakkaat.