MITÄ OLISIN HALUNNUT TIETÄÄ YLIOPISTO-OPINTOJENI ALUSSA ?

Siellä ruudun takana on varmasti monta lukijaa, jotka nappasivat yliopistopaikan tämän kevään haussa. Suuresti onnea! Iso uurastuksenne on palkittu ja pian alkaakin itse opiskelut. Yliopisto-opiskelu on täysin erilaista verrattuna lukioon ja itse opiskelun lisäksi olisi ollut paljon asioita, joita olisin itsekin halunnut tietää jo opintojeni alussa. Nyt, neljättä vuotta aloittavana aikuiskasvatustieteen kandina, voin kuitenkin jo kantapään kautta opitulla kokemuksella kertoa tästä alasta muutamia asioita, joita teidän aloittavien fuksien olisi myös varmasti hyvä tietää. Tässä siis muutamia seikkoja, jotka tulivat omasta alastani mieleen sellaisina, joita ei kerrottu opintojen alkaessa!

OPINTOJEN ITSENÄISYYS JA ETÄOPISKELUMAHDOLLISUUDET

Kukaan ei meille opintojen alkaessa kertonut, kuinka itsenäistä alamme opiskelu tulisikaan olemaan. Läsnäoloa ei viimeisen kolmen vuoden aikana ole minulle kertynyt kuin noin vuoden verran. Loput ajasta asunto on ollut tyhjillään, kun lähes kaikki kurssit on ollut mahdollista suorittaa e-tenttinä tai oppimistehtävinä. Joissain kursseissa lähitapaamisia on ollut 4-5 ja sen lisäksi on tehty esimerkiksi essee tai ryhmätehtävä. Meidän alallamme ei ole luentokursseja, joissa istuttaisiin useampana päivänä viikossa ja sitten tentittäisiin. Oikeastaan lähes kaikki on mahdollista suorittaa etänä, jonka vuoksi olisin voinut antaa asuntoni jo paljon aikaisemmin pois. Laskeskelin, ettei maisterivaiheessakaan tule olemaan kuin muutama kurssi, joissa on lähitapaamisia. Kaikki muu on suoritettavissa joko avoimen kautta etänä tai esimerkiksi e-tenttimällä. 

ENGLANNINKIELISTEN TEOSTEN JA TUTKIMUSARTIKKELIEN MÄÄRÄ

Tiesin, että kursseilla tulee olemaan englanninkielistä aineistoa, mutta sen määrä yllätti. Muun muassa psykologian perusopinnoissa suurin osa teoksista oli alusta alkaen kokonaan englanniksi. Tämän lisäksi erityisesti aikuiskavatustieteen aineopinnoissa ja johtamisen aineopinnoissa pääosa artikkeleista ja teoksista on englanniksi. Ainakin kasvatustieteen kohdalla tämä johtuu siitä, ettei tutkimusta ole Suomessa tehty niin paljon, että ajankohtaista oppimateriaalia olisi tarjolla suomeksi. Lisäksi kun halutaan hyödyntää kansainvälisiä, ajankohtaisia tutkimusartikkeleja, ovat ne lähes aina englanniksi. Toki lukemalla ja sanakirjan kanssa oppii näitäkin tekstejä kahlaamaan läpi, mutta jos olisin tiennyt kuinka paljon englanninkielistä tekstiä todellisuudessa on, olisin petrannut omaa akateemista englantiani jo lukiossa. 

TYÖLLISTYMISMAHDOLLISUUDET

Työllistymismahdollisuuksista ja työelämäopinnoista puhuttiin todella vähän. Oikeastaan ensimmäiseen kahteen vuoteen ei minullakaan ollut realistista kuvaa siitä, minne kaikkialle voisin työllistyä. Olisin kaivannut jo perusopintojen yhteyteen enemmän konkreettisia esimerkkejä mm. alumneilta siitä, miten heidän urapolkunsa on kehittynyt valmistumisen jälkeen. Työelämäopinnot ovat vain muutaman pisteen laajuiset, eivätkä ne tällaisella alalla avaa tarpeeksi selvästi sitä, kuinka paljon mahdollisuuksia oikeasti onkaan. Työllistymismahdollisuuksien tiedostaminen auttaisi myös sivuaineiden valinnassa. Itse esimerkiksi luin psykologiaa, vaikka nyt kadun, etten käynyt sosiaalialan perusopintoja. Nyt käyn ne vasta maisterivaiheessa aineopintojen lisäksi, joka taas pitkittää valmistumistani melkein vuodella. Muistakaa siis kysyä vanhemmilta opiskelijoilta ja alumneilta, minne kaikkialle he ovat työllistyneet. Myös Google voi auttaa tässä, jos koulu ei mahdollisuuksista kerro.

SIVUAINEIDEN AVULLA HANKITTAVAT PÄTEVYYDET

Tämä liittyy osittain edelliseen kohtaan - nimittäin vaikka meidän tutkinnollamme ei valmistukaan mihinkään tiettyyn ammattiin, on erilaisia pätevyyksiä mahdollista silti hankkia. Meille on kerrottu oikeastaan vain ja ainoastaan aikuiskouluttajan pedagogisista opinnoista (APO), mutta muista pätevöitymismahdollisuuksista en ole koulun puolelta saanut tietoa. Esimerkiksi hankkimalla opettajan pedagogisen pätevyyden ja käymällä sivuaineena perusopetuksen monialaiset opinnot (POM) voit toimia opettajana. Hakemalla ohjausalan maisteriohjelmaan valmistut sen sijaan opo-opettajaksi. Lisäksi tämän vuoden keväästä lähtien lainsäädäntö on muuttunut niin, että kasvatustieteen maisteri, joka on sisällyttänyt opintoihinsa soveltuvat sosiaalialan perus- ja aineopinnot, saa toimia koulukuraattorina.

PÄÄAINEEN VAIHTAMINEN MAISTERIVAIHEESSA

Edellisessä kohdassa mainitsinkin jo ohjausalan maisteriohjelmasta, jonka avulla on mahdollista hankkia opo-opettajan pätevyys. Tämän lisäksi on kuitenkin paljon muita vaihtoehtoja, joista ei kerrottu opintojen alussa tai kandivaiheessa. Nimitäin, vaikka aloittaisit opintosi yleisen ja aikuiskasvatustieteen linjalla, voit valmistua monesta muusta linjasta maisteriksi. Tätä en itse tiennyt kuin vasta aloittaessani kolmannen opiskeluvuoden. Jos siis suoritat kandidaatintutkielman kasvatustieteellä, voit silti hakea esimerkiksi erityispedagogiikan tai kauppakorkeakoulun maisteriohjelmiin ja valmistua sieltä maisteriksi. Aloittamallesi alalle ei siis ole pakko jäädä, jos jonkun muun alan kokee houkuttelevammaksi. Sitten vain suoritat ensin kanditutkinnon kasvatustieteeltä ja tämän jälkeen haet erillisessä maisterihaussa muualle. 

Tällaisia asioita tuli minulle mieleen kun mietin, mitä en tiennyt omasta alastani vielä opintojen alussa. Toivottavasti postaus oli teille hyödyllinen! Ja kerro ihmeessä kommenteissa, jos sinulla tuli mieleen jotain, mitä olisit itse halunnut näiden lisäksi tietää aloittaessasi yliopisto-opintosi.

Follow with Bloglovin'