Slider

Jetlaginen spagettijalkaohjaaja

1/08/2013

Veikkaan, ettei otsikko aukea ihan kaikille ilman pientä selittelyä ;)
Eilen vähän ennen puoltayötä tultiin kotiin. Kuten varmasti monet uutisista kuulivat, niin TUIn lentokone Phuketista joutui tekemään hätälaskun Venäjälle. Me ollaan aina aikaisempina vuosina lennetty Thaimaahan TUIlla, mutta tänä vuonna jostain syystä Finnmatkat olikin laittanut meille finskin koneen. Meidän kone siis lähti hieman tuon TUIn jälkeen, ja Helsingissä useat meidän koneen matkustajat sai paniikkipuheluita tutuilta, että ollaanko me siellä Venäjällä. No ei onneksi oltu! Tällä kertaa kävi siis hyvä tuuri sen suhteen. Olisi muuten mennyt kaikki tämänkin päivän suunnitelmat päälaelleen, jos olisin Samarassa joutunut venailemaan.

Josta päästäänkin siis otsikon aiheeseen :D Mulle oli laitettu tällekin tiistaille jo ohjaus, vaikka mainitsin ennen joulua että kahtena ekana viikkoa en pääse ohjaamaan. Koska kumminkin meidän lento oli jo vuorokauden vaihteessa Suomessa, päätin mennä ohjaamaan tuonkin tunnin. Vaikka pää onkin ihan sekaisin vielä, ja tuon mun spinutuntini alun aikaan kello olisi Thaimaassa yli puolen yön, kannatti kyllä mennä! Taas oli sali muutamaa paikkaa vajaa täynnä kivoja treenituttuja sekä uusiakin spinuasiakkaita :) Varsinkin viimeisessä työbiisissä (alamäki & sykehuippu) oli ihan älyttömän hienoa nähdä, miten joka ikinen antoi kaikkensa. Siinä tuli kyllä väsyneelle ohjaajallekin sellanen energia- ja intopiikki että huh! Niinkun jo aikaisemminkin sanottu, tuo on just sitä parasta antia tässä työssä! :)

Oon varmasti myös kertonut mun viimevuotisen lomanjälkeisen salille paluun kohtalon..Ja sehän tosiaankaan ei ollut ihan paras mahdollinen. Aloitin 3 viikon tauon jälkeen pumpilla, ja selkäbiisissä jalat oli niin spagettia, että mun oli oikeasti pakko istua sen biisin ajaksi alas. Kyykyt oli vienyt mun kaikki voimani niin täysin. Kolmessa viikossa voimat lähtee aika kivasti kun on tottunut treenaamaan paljon. Onneksi ne sit tulee parin treenin jälkeen jo takaisinkin.
Tänään tosiaan mua vähän pelotti miten tuon spinun kanssa käy, kun yhdistetään jetlag ja 3 viikon liikkumattomuus :D Yllättävän hyvinhän se sujui siltäkin osin! Kävin aamulla nopsasti solkkureissun yhteydessä polkasemassa tunnin kaavan läpi, ja tunnustelin miltä kropassa tuntuu. Tunnilla en laittanut ihan täysiä vastuksia, jotta huomenna en olisi ihan jumissa. Välillä hengästyminen oli sitä luokkaa että puhuminen hankaloitui, mutta kyllä se siitä sitten kumminkin sujui. Ja pyörän päältä noustessa pysyin pystyssä, ja pystyin jopa kävelemäänkin, wohoo!

Tällä viikolla suunnitelmissa on rästiin jääneiden koulutöiden tekemistä ja rauhallista paluuta salille/ jumppatunneille. Tekis niin mieli mennä kaikki normaalit tunnit, mutta rauhassa täytyy alottaa että kroppa tottuu taas kovempaan reeniin. Ainakin tulossa on uutta combatia, pumppia ja sh'bam. Yhden salitreenin käyn myös tekemässä ennen niitä, jotta olisi sitten voimaa tällä kertaa pysyä pumpissakin ihan pystyssä ;)

Mites teidän viikkonne on lähtenyt käyntiin? Millaisia treenisuunnitelmia teillä on? :)


4 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin Suomeen, ja onneksi teillä oli hyvä tuuri ton lennon kanssa! :)

    Miutakin himottais taas tuo solkku ihan älyttömästi, kun tuntuu että tää rusketus häviää sellaista vauhtia pois :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks Anna! :)
      Joo mulle tuli yhtäkkiä sellanen fiilis vaan et "aurinkoo!" ja siellä sitä vähän saa korjattua vieroitusoireita ;D Ei kumminkaa saa siitäkään liiaksi innostua, mutta koitan saada vanhojentansseihin (14.2) asti tämän pysymään!

      Poista
  2. Tervetuloa takaisin tänne kylmään! ;)

    Haha, aika hyvin kyl jos tolla varotusajalla vedit heti spinnin :D Ite en oo koskaan matkustanu niin kauas et ois tarvinnu leikkiä jetlagien kans, mut voin kyl kuvitella, et itellä olis kyl pää ihan sekasin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kiitos Mine! ;D

      Joo aattelin vaan että sinne niin polkemaan sen kummempia miettimättä. Ja kyllä se piristikin! Kaikista pahin oli viimevuotisen amerikanmatkan jälkeinen aikaero, 10 tuntia. Sen pahempia mulla ei ole koskaan ollut, mutta siihen verrattuna tämäkään ei oo yhtään mitään!

      Poista

© Laura Annika 2019. Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
© Laura Annika