Tässä ja nyt.

Stig- Niks ja naks

Tähän maanantai-iltapäivään heti kevyesti tällainen elämän syviä sävyjä pohtiva postaus- tosin ihan positiivisessa mielessä vain. En tosiaankaan halua jumittaa kenenkään päätä tähän aikaan viikosta vielä liikaa. :D Aiheesta on tullut keskusteltua ystävien kanssa niin autossa pimeällä moottoritiellä ajaen, kuin sängyllä maaten ja höpötellen. Monissa blogeissa tämä aihe on nyt ollut jostain syystä paljon esillä, mutta tosiaan omat ajatukseni eivät juonna sieltä. Kun kelaa postauksiani vähän taaksepäin, voi tämän postauksen aiheisiin törmätä jo siellä. (Ainakin jos osaa yhtään rivien välistä lukea.) Kiitokset jo etukäteen jos joku jaksaa lukea postauksen loppuun asti ja vaikka eksyisi kommentoimaankin. Tämä aihe on nyt mun ajatuksissani niin vahvasti läsnä, että siitä oli pakko kirjoittaa hieman pidemminkin. 

Viime viikot ovat olleet mulle aivan erilaisia kuin normaali arki. On sattunut ja tapahtunut. Oon päässyt kokemaan ja tekemään vaikka ja mitä sellaista, mihin en olisi koskaan uskonut ajautuvani. Itse asiassa muutamat asiat ovat loksahtaneet yhteen niin pelottavasti ja sattumoisin samaan aikaan, että ihan vakavasti ensi kertaa harkitsen jonkun korkeamman voiman johdattamista- kaikella tässä hetkessä tuntuu olevan syy ja seuraussuhde toisiinsa. Onneksi positiivisessa mielessä kuitenkin. Myös mun oma asenteeni arkea ja elämää kohtaan on ollut aivan täysin erilainen kuin yleensä, en tiedä miten se yhtäkkiä muuttui mutta koin vaan jonkinlaisen herätyksen että haloo, sun on tehtävä ja koettava nyt, ei sitten!  (Tai okei myönnän, on tähän yksi syy olemassa, mutta sekään ei todellakaan ole vaikuttanut kaikkien näiden ajatusten heräämiseen.)

Oon tehnyt monia asioita aivan ekstempore, todella lyhyellä varoitusajalla yllättyen positiivisesti. Oon tavannut paljon uusia ihmisiä ennakkoluulottomasti, keskustellut tulevaisuudesta ja mm. löytänyt itseni sanomatalon syövereistä perjantai-iltana puoli kahdeltatoista. Viime viikolla jätin yhden koulupäivän väliin, ja lähdin kurkkaamaan radiokulissien taakse Punavuoreen. Tuoltakin reissulta jäi matkaan paljon hyvää mieltä, rohkaisua ja mielenkiintoisia keskusteluja eri radiopersoonien kanssa. Sunnuntai meni PMMP:n viimeistä keikkaa Suomipopin paikoilta katsellen. Olen uskaltanut päästää irti rutiineistani, ja mennä vähän epämukavuusalueelle. En tarkemmin halua paljastaa mihin tuolla viittaan, mutta sen verran voin sanoa että jos en paria asiaa olisi uskaltanut tehdä, edellä mainittuja  asioita ei olisi tapahtunut. Ja ne asiat mitä tein, eivät todellakaan ole sellaisia mitä 'normaali' Laura tekisi. Lähiaikoina oonkin siis alkanut käyttämään mulle uutta ajatusmallia, elämään tässä ja nyt. Hakemaan kokemuksia nyt eikä suunnitella niitä "sit kun".

Yleensä kaikki suuret muutokset pelottaa, ja harvoin lähden mihinkään mukaan suunnittelematta sitä tarkasti etukäteen. Nyt oon havahduttanut itseni usein ajattelemasta, että miksi ihmeessä pitäisi olla niin? Miksi kaikki pitäisi aina suunnitella niin tarkasti etukäteen? Usein ne hauskimmat ja ikimuistoisimmat jutut tapahtuu, kun vähän ottaa riskiä ja lähtee mukaan ajattelematta sen kummemmin liikaa, nyt olen päässyt sitä itsekin todistamaan. Mutta näinhän se elämä vain menee, että erilaisten sattumusten kautta vihdoin tajuat jotain, joka sitten herättääkin ajattelemaan toisin. Kokeilemalla ja tekemällä oppii ja ymmärtää.

Yksi rohkaiseva ja herättelevä lause jonka kuulin viime viikolla eräältä ihanalta aikuiselta ystävältäni meni jotakuinkin näin: "Hetkistä ja asioista pitää osata nauttia nyt, eikä miettiä liikaa tulevaa tai mitä voisi tapahtua jos teen niin ja näin. Niitä ajattelemalla tässä ja nyt olevat ilot menevät kokonaan ohi, eikä niistä pysty nauttimaan täysin siemauksin. On vaan annettava itselle lupa olla onnellinen ja vilpittömästi nauttia siitä mitä tällä hetkellä on." Siinä oli kiteytettynä kaikki se, mitä itsekin lähiaikoina olen pohdiskellut. Ennen kevään kirjoitus- ja pääsykoerumbaa oonkin päättänyt ottaa suurimmaksi elämänläksykseni alkaa käyttämään tuota taktiikkaa yhä enemmän ja enemmän. Ainakin viimeisten viikkojen aikana olen huomannut sen muokanneen koko ajattelutapani ja asenteeni parempaan suuntaan. Jopa niin paljon, että maanantaiaamuna pimeässä kouluun suunnatessa pystyin vain hymyillä ja ajatella, että kaikki on niin mukavasti. Että mitäköhän spontaania ja odottamatonta tämä viikko voisikaan tuoda tullessaan.

Näillä ajatuksilla uutta viikkoa eteenpäin. Tällä kertaa avasin vähän ajatusmaailmaani enemmänkin, toivottavasti saitte kiinni siitä mitä hain. Luvatkaahan tekin siellä ruutujen toisella puolella kokeilla tätä ajatusmallia! Sillä yrittänyttä ei laiteta, ja tässä omista kokemuksistani voin sanoa että se spontaani heittäytyminen voi johtaa mitä hassumpiin yhteensattumiin ja juttuihin, joita ei unohda. Ja vaikka ei johtaisikaan, niin ainakin voi sanoa että yritti, eikä tarvitse jäädä katumaan että miksi en edes yrittänyt.