MINUSTA TULEE OHJAUSALAN MAISTERI

Tänään kirjauduin taas opintopolun hakemus-sivulle ja vihdoinkin kaikki korkeakouluhaun tulokset olivat tulleet. Kuten varmasti jotkut teistä näkivät aikaisemmin keväällä Insta Storystani, hain tänä vuonna juuri ennen hakuajan umpeutumista hieman ekstempore ohjausalan maisteriohjelmaan Jyväskylän yliopistoon. Haku tuohon ohjelmaan järjestetään kahden vuoden välein enkä edes muistanut, että tänä vuonna haku olisi taas auki. Pistin siis hakemuksen menemään ja osallistuin verkossa pidettyyn aineistopohjaiseen valintakokeeseen, josta sain kuin sainkin täydet pisteet.

Kutsu kävi siis kohti soveltuvuuskokeita, jotka järjestettiin Jyväskylässä kesäkuun alkupuolella. Haastattelu oli yksilötilanne, jossa pääsin kertomaan mm. aikaisemmista opinnoistani, motivaatiostani, ohjausalan opintojen sisällöistä, ryhmätyöskentelytaidoista sekä  tutkimuksellisista valmiuksistani. Lisäksi haastatteluun sisältyi ns. case-tehtävä, jonka pääsin lukemaan vasta haastattelutilanteen aikana ja johon minun tuli sitten vastata. Haastattelun jälkeen oli kovin vaikea sanoa miten meni, sillä tietenkään haastattelujen arviointikriteerit eivät ole julkisia eikä voi koskaan tietää, millaisia 'persoonia' he koulutukseen hakevat. Päätin kuitenkin olla haastatteluissa täysin oma itseni ja katsoa mihin se riittää.

No, tänään kun avasin opintopolun niin ilokseni huomasin, että minut oli hyväksytty ohjausalan maisteriohjelmaan ja olin saanut myös haastattelusta täydet pisteet. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Ohjausalan maisteriohjelma on kasvatustieteisiin kuuluva ylempi korkeakoulututkinto, jota järjestetään Suomessa sekä Jyväskylän että Itä-Suomen yliopistoissa. Ohjausalan maisteriopinnot ovat laajuudeltaan yhteensä 120 opintopistettä, ja ne suoritettuani saan muun muassa opettajan pedagogisen pätevyyden ja kelpoisuuden toimia päätoimisena opinto-ohjaajana sekä peruskoulussa että toisella asteella. Henkilökohtaisesti en vielä tiedä tarkasti suuntautumistani, mutta näkisin itseni mahdollisesti tekemässä töitä joko peruskoulussa, lukiossa tai sosiaalityötä ja ohjausta yhdistävässä ohjaamo-toiminnassa.

Nyt varmasti moni siellä miettii, miten päädyin tähän ratkaisuun sosiaalityön opintojeni jälkeen. Itse kuitenkin näen tämän koulutuksen olevan luonteva jatkumo noille opinnoille. Sosiaalityön perus- ja aineopinnoissa olen opiskellut mm. erilaisuuden ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kohtaamista, asiakastyön taitoja, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja sosiaalipolitiikan toimintaa sekä myös sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöä. Syy miksi halusin hakeutua sosiaalityön pariin oli se, etten halunnut toimia perinteisessä luokanopettajan roolissa, mutta halusin kuitenkin pysytellä kouluympäristössä ja kohdata lapsia sekä nuoria myös kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa ryhmätilanteiden lisäksi.

Aluksi ajattelin koulukuraattorin työhön suuntaamista (johon aikaisemmat opintoni antavatkin kelpoisuuden), mutta toisaalta kuraattorin työ luokitellaan alemman korkeakoulututkinnon, eli sosionomin työksi (tämä vaikuttaa mm palkkaan ja rekrytointiin). Lisäksi kuraattorin työ on kokemusteni mukaan pääsääntöisesti ongelmalähtöistä työtä. Koen, että ohjaajan työssä pääsen kohtaamaan nuoria vieläkin kokonaisvaltaisemmin ja opetustehtävien lisäksi auttamaan heitä vahvistamaan omaa toimijuuttansa tulevaisuutta koskevissa valinnoissaan. Toisaalta en sulje mitään mahdollisuuksia pois – voihan olla, että löydänkin itseni vielä tulevaisuudessa työskentelemästä myös sosiaalipalvelujen parista. Kaikki opiskelemani alat: psykologia, johtaminen, kasvatustiede ja sosiaalityö, kun kuitenkin antavat mahdollisuuksia ja valmiuksia monenlaiseen asiantuntijatyöhön.

Tämä päätös tarkoittaa nyt tosiaan sitä, että opintoni jatkuvat täysipäiväisenä vielä ainakin kahden vuoden ja 120 opintopisteen verran. Aion lisäksi käydä sosiaalityön aineopinnot loppuun tämän syksyn aikana limittäin ohjausalan kurssien kanssa. Ohjausalan opintoihin sisältyy suhteellisen paljon etäopiskelua ja mm. harjoitteluja, jotka voi suorittaa omalla kotipaikkakunnalla. Siltikin tulen luultavasti viettämään seuraavina vuosina keskimäärin viikon tai kaksi joka kuukausi Jyväskylässä. Jännittävää mutta samalla mahtavaa päästä kehittämään itseään entisestään, täysin uusien aiheiden parissa. Opintojuttuja tulettekin siis varmasti kuulemaan blogissa myös jatkossa, ohjausalan opiskelijan näkökulmasta. Onnea myös kaikille muille hakijoille, jotka saitte korkekoulupaikan kevään haussa ja tsemppiä tuleviin opiskeluihin!

Laura