Lemmikkinä kani

Oikein hämmästyin, kun tajusin etten koskaan blogiurani aikana ole kirjoitellut karvaisista perheenjäsenistäni sen kummemmin. Nämä pallerot ovat kuitenkin olleet elämässäni mukana siitä saakka kun aloitin yläkoulussa - itse asiassa, Muffe oli ensimmäinen kanini ja nyt myös ihme kyllä viimeisenä elossa. Kuten varmasti moni tietää, jouduin päästämään kaksi rakasta pupuani tämän kesän aikana vihreämmille laitumille. Nyt siis Muffe 8,5v on viimeisenä kolmen kanimme koplasta vielä kanssamme. 

Tässä postauksessa ajattelin jakaa muutamia ajatuksiani ja kokemuksiani kanista lemmikkinä - onhan minulla kokemusta pupujen kanssa kertynyt pian yhdeksän vuoden ajan! Paljon on oppinut saaliseläimen luonteesta, persoonallisuuksista, sairauksista ja terveydenhoidosta. Samalla olen oppinut millä nuo pienet saa iloiseksi ja kuinka paljon ne voivatkaan omistajalleen antaa. Jos siis kani lemmikkinä kiinnostaa sinua, jatka ihmeessä postauksen lukemista!

 Muffe on leijonanharjaksen sekä kääpiökanin risteytys

Kani on laumaeläin, ja siksi usein suositellaankin otettavan enemmän kuin yksi kani - usein paras yhdistelmä on leikattu uros ja naaras. Meillä oli myös alkuun näin, kunnes otimme Lumin jonka piti olla tyttö. No - tuli 7 poikasta ja tajusimme että Lumi on poika.. Tästä päästäänkin siihen, että kanin sukupuolta on todella vaikeaa ensimmäisten viikkojen aikana määrittää, jopa eläinlääkärille tämä voi olla todella haastavaa. Täytyy myös muistaa, että kani on pitkäikäinen eläin. Ne elävät keskimäärin 5-10 vuotta, isommat rodut yleensä lyhyemmän elämän kuin pienemmät. Meidän Siiri eli noin 9-vuotiaaksi, Lumi olisi täyttänyt 9. syyskuuta seitsemän vuotta. 

Kani peittää kipuaan ollessaan saaliseläin - vaatiikin omistajalta tarkkaa silmää ja analyysiä oman lemmikkinsä toiminnasta tajuta ajoissa, missä on vika. Kanit kommunikoivat narskuttamalla hampaitaan, narskutuksia on kaksi - tyytyväisyysnarskutus sekä sietämättömän kivun narskutus. Nämä tulee oppia erottamaan toisistaan. Lisäksi kanit polkevat jalkaansa tuntiessaan itsensä uhatuksi. Innostunut ja iloinen kani tekee ns. "pyrähdyksiä" eli hyppii ilmaan, juoksee nopeasti ja heittelee takajalkojaan tai päätään. Meillä Muffe pyrähtelee edelleen vanhasta iästä huolimatta, mutta vanhetessaan puput saattavat myös lopettaa pyrähtelemisen. 

Meidän kaikkien kolmen kanin persoonallisuudet erosivat toisistaan ihan täysin. Muffe on aina ollut se kaikista sosiaalisin ja ihmisiin kontaktia ottavin pupu. Sen sijaan Lumi oli aina hieman varauksellinen, ujo ja viihtyi omissa oloissaan. Muffe on todella kova syömään ja maistaa kaikkea mahdollista, kun taas Lumi oli todella tarkka ja nirso. Siiri oli alkuun todella arka tullessaan meille huonoista oloista, mutta tytöstä kuitenkin ajan mittaan kuoriutui iloinen ja sosiaalinen, utelias kani. Puput ovat usein todella uteliaita lemmikkejä, joten ne tosiaan tunkevat nenänsä joka paikkaan. 

Kani ei ole häkkieläin, joten sen tulisi antaa elää vapaana. Meillä sähköjohdot on suojattu, ja Muffella on häkissään ainoastaan vessanurkka, vesi, ruokaa ja heinää. 

Itse en tiedä haluanko koskaan edes koiraa. Kanin voi helposti opettaa sisäsiistiksi, sillä kani on todella siisti eläin. Ulkoiluttaakin kuitenkin voi halutessaan valjaissa. Kani ei vaadi sen kummempaa ylläpitoa päivittäisen siivouksen, ruokinnan ja rapsuttelujen/leikkimisen lisäksi. Varsinkin yksinäisen kanin kanssa tulee kuitenkin viettää paljon aikaa, kanin ollessa niin sosiaalinen olento. Olen kokenut kanit aivan ihaniksi, valloittaviksi lemmikeiksi jotka vaativat kuitenkin omistajaltaan tarkkaa silmää. Parhaimmillaan kanista saa itselleen kaverin sohvan nurkkaan jopa yli kymmeneksi vuodeksi. Muffen jälkeen suunnitelmissani olisikin hankkia 7-10 kiloa painava belgianjättikani itselleni. Uskon, että kerran kani-ihmistä ei saa koskaan enää elämään ilman kaneja! 

Meidän Muffella on jo vanhuuden vaivoja, muun muassa nivelrikko johon poika saa päivittäin kipulääkityksen. Tuon lääkityksen voimin Muffe kuitenkin voi todella hyvin ja saa lisää elinvuosia elämäänsä <3