ENSIMMÄISIÄ AJATUKSIA OPO-OPISKELUSTA

Vaikka blogini keskittyykin lähinnä kauneuteen, kosmetiikkaan ja sisustamiseen, kysytään minulta silti todella paljon myös opiskeluun liittyvistä postauksista. Myös edellinen postaukseni ohjausalan maisteriopintojen aloittamisesta oli todella klikattu, joten ajattelinkin kertoa hieman omia ajatuksiani opintojen alkutaipaleelta näin vajaan kuukauden opiskelun jälkeen. Mikäli teillä herää erityisiä postaustoiveita tai kysymyksiä koskien opintojani, vastailen oikein mielelläni myös kommenttiboksissa tai Instagram Directin puolella.

Vaikka käytännössä sanotaankin, että opiskelen opoksi, on tutkinto-ohjelmamme virallinen nimi ohjausalan maisteriohjelma. Se viittaa toki juurikin siihen, että meitä valmistuu myös paljon muualle kuin ainoastaan opoiksi: uraohjaukseen, yrittäjiksi, valmentajiksi ja koulutussuunnittelijoiksi. Ohjaus mielletään siis paljon opon työtä laajemmaksi kokonaisuudeksi, jonka vuoksi myös meidän opintomme käsittelevät ohjausta varsin laajassa mielessä. Lähtökohtaisesti opinnoissa ei siis mennä niinkään opon työn ytimeen, vaan käsitellään esimerkiksi ohjaajuuden etiikkaa, arvoja, vuorovaikutusta ja yleisiä työmenetelmiä. Jokainen voi kuitenkin omaa henkilökohtaista oppimissuunnitelmaansa laatiessaan valita itseään kiinnostavia työn aspekteja, joihin sitten perehtyy tarkemmin. Tämä on erityisen motivoivaa juuri siksi, ettei ulkoapäin sanella sitä, mitä tulisi opiskella ja miten – jokainen meistä ikään kuin luo oman oppimispolkunsa.

Jyväskylän yliopiston ohjausalan maisteriohjelman pedagogiikkaan kuuluu myös vahvasti reflektoiva ote, jossa kaikki oppiminen pohjaa oman ohjaajuuden kehittymiseen ja heijastelemiseen. Tätä toteutetaan käytännössä esimerkiksi erilaisten oppimispäiväkirjojen avulla ja paljolti opiskelussa korostuvassa pienryhmätyöskentelyssä. Sen sijaan meiltä puuttuvat kokonaan perinteiset tentit ja oppimistehtävät, joissa kurssit suoritettaisiin "pois alta". Tämä olikin ehkä itselleni se tärkein ja merkityksellisin oivallus näin opintojen alussa – seuraavat kaksi vuotta tulisivat olemaan aivan jotain muuta, mihin olen aikaisemmin yliopisto-opiskelussa tottunut. Opinnot nähdään yksittäisten kurssisuoritusten sijaan enemminkin eteenpäin pyrkivänä prosessina, jossa jokainen meistä etenee omaa tahtiaan, omia päiväkirjojaan kirjoittaen, itse valitsemaansa kirjallisuuteen perehtyen ja ajatuksia purkaen omissa pienryhmissä. Toki tällainen opiskelutyyli vaatii myös suurta itseohjautuvuutta ja proaktiivisuutta, mutta uskoisin, että suurin osa meistä alalle hakeutuvista tällaisen opiskelutyylin omaakin jo entuudestaan.

Ensimmäisellä lähiopetusviikolla koin kaikkein merkittävimmäksi muutokseksi aikaisempaan opiskeluun nähden sen, miten paljon sain itselleni inspiraatiota ja ajatuksia muiden opiskelijoiden kanssa keskustelemisesta. Me kaikki tulemme todella erilaisista lähtökohdista, ja osalla on jo enemmänkin työuraa takana kuin toisilla. Se, ettei kaikkea tarvitse tehdä hiljaa yksin kirjastossa puurtaen, on todella silmiä avaavaa. Mitä enemmän opintojen edetessä keskusteluissa uskaltaa itseään ja omaa taustaansa avata muille, varmasti myös sitä enemmän saa toisilta takaisin. Vanhemmat opiskelijat kuvasivatkin meille, kuinka ehkä opintojen parasta antia ovat oman pienryhmän kanssa käydyt pitkät keskustelut ja muilta kanssaopiskelijoilta saatu vertaistuki. Sen verran voinkin jo näin yhden lähiviikon jälkeen sanoa, että meillä on koossa aivan mahtava 55 opiskelijan vuosikurssi, jonka kanssa ihan varmasti tullaan käymään yksi toistaan mielenkiintoisempia keskusteluja tulevien kahden vuoden aikana.

Opiskeluun kuuluu toki tärkeänä oppimismenetelmänä myös harjoittelut, joita meillä suoritetaan sekä ohjausalan puolella että vielä erikseen sitten opettajan pedagogisissa opinnoissa, joiden aika on seuraavana keväänä. Harjoittelupaikat saa hankkia itse ja meitä kannustetaan käymään tutustumassa mahdollisimman moniin erilaisiin ohjausalan tahoihin. Silti jokaisen tulisi perehtyä ainakin peruskouluun, lukioon ja ammattiopistoon. Harjoittelut kannustettiin aloittamaan vaikka heti, jotta niitä kertyisi hieman jokaisesta opintojen vaiheesta. Itsekin olen jo aloittanut tarkkailu- ja seurantatyyppiset harjoittelut yläkoulussa, jonka lisäksi vielä tämän vuoden puolella olisi tarkoitus perehtyä lukion opon toimintaan. Minua kiinnostaisi jo sosiaalityön opintojenikin puolesta perehtyä myös ohjaamo-toimintaan, joka keskittyy alle 30-vuotiaiden nuorten laaja-alaiseen ohjaamiseen. Käytännön harjoittelua saa siis kerryttää todella vapaasti, jossa siinäkin jokainen meistä voi painottaa harkkapäiviä vähän sen mukaan, mikä itseä ammatillisesti kiinnostaa eniten. Harjoitteluista kuvataan myös muutama ohjausnäyte ja opetusnäyte videolle, joita sitten tarkastellaan myöhemmin ohjaajan ja oman ryhmän kanssa oppimistarkoituksessa. Norssille meidän ei kuitenkaan opo-opintojen tai pedagogisten opintojen puolesta tarvitse mennä harjoittelemaan.

Vajaan kuukauden opiskelun jälkeen voin kiteytetysti sanoa, etten ole koko yliopisto-opiskelujeni aikana ollut näin motivoitunut opiskelmaan kuin nyt. Koko Jyväskylän ohjausalan pedagogiikka, ohjaajat ja kanssaopiskelijat kannustavat kokeilemaan uutta, menemään omien mukavuusalueiden ulkopuolelle ja luomaan omanlaisen ohjaajuuden kehittymisen polun. Kaikkea tätä tuetaan varsin vapaalla oppimissuunnitelmalla, joka samalla kannustaa perehtymään itseä kiinnostaviin asioihin tarkemmin ja vaikka kokeilemaan niitä myös käytännössä harjoitteluiden aikana. Myös minulla on alkanut heti ensimmäisen kuukauden aikana kehittyä selvä suunta siitä, millaiseksi ohjaajaksi haluan opintojen aikana kasvaa ja mihin tarkoituksenani olisi mahdollisesti suunnata – siitä voisin kuitenkin kertoa myöhemmin ihan omassa postauksessaan.

Laura