Kaikki elämässä ei mene aina kuin elokuvissa - se on tullut tässä taas todistettua viimeisten viikkojen aikana. Ensin kaikki sujuu enemmän kuin hyvin, ja melkeen olisi pessimistinä pitänytkin valmistautua siihen että kohta rymisee, nyt menee liiankin hyvin! En tiedä miten tiivistäisin tämän kaiken teille jotenkin yksinkertaisesti, mutta yritetään. Tässä on myös osittain syy sille, miksi postaustahti on vähentynyt ja fokus on mennyt hieman muualle.
Ensimmäinen takaisku sattui pari viikkoa sitten, kun meillä oli poikaystävän kanssa tarkoituksena pitää uudessa asunnossa tuparit seuraavana päivänä. Poikaystävä sitten siivoili asunnossa, ja soitti minulle että täällä ei ole nyt kaikki ok - hän epäili löytäneensä asunnon seinistä hometta. Useampaan kohtaan seinille oli noussut mustia länttejä jotain epämääräistä, joten äkkiä soitto vuokranantajalle, kamat kasaan ja varmuudenvuoksi pois asunnosta niin kauan että asiat saatiin tarkempaan selvitykseen. Tuparit pidettiin sitten surkuhupaisasti poikaystävän kaverin luona, eli niistä ei anyway kaiken keskellä luovuttu!
Tuon edellisen kerroinkin jo aikanaan snapissa, mutta tarinalle tuli sen jälkeen jatkoa. Kosteusmittausten jälkeen selvisi, että onneksemme kyseessä ei ole mikään sen 'vaarallisempi' asia kuin pelkkä tiivistynyt kosteus kylmän sisäilman ja huonon ilmanvaihdon vuoksi. Eli, tekstiilit ja huonekalut eivät mene puhdistukseen tai hävitykseen, eikä asunnosta tarvitse muuttaa lopullisesti pois. Tähän tietoon sinne on kuitenkin tulossa hieman isompi remppa jossa mm. vaihdetaan patterit ja parannetaan syitä siihen, miksi kosteus seinille kertyi. Tämän aikaa olemme siis anyway maanpaossa asunnosta, ja luultavasti saamme kämpän vasta ensi vuoden puolella kunnolla takaisin. Mutta silti mielestäni selvittiin aika säikähdyksellä.
Tämän kaiken jälkeen olen ollut viimeiset pari viikkoa sairaana, ensin syystä ja nyt toisesta.. Kuumehouruissani täältä sängynpohjalta tätäkin tekstiä kirjoittelen :D Toivotaan että nämä taudit podettaisiin nyt pois, eivätkä ne enää hyökkäisi minua vastaan kun joulun reissu lähestyy! Siihenkään ei ole aikaa enää kuin tasan kaksi kuukautta - vaan kahdeksan viikkoa siis!
Ehkä tämäkin kaikki täytyy kuitenkin kääntää positiiviseksi ja ajatella, että elämässä ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Onneksi ei ollut mitään pahempia sisäilmaongelmia, ja voisin olla paljon vakavamminkin sairas kuin angiinassa. Elämässä loppupeleissä kaikki kuitenkin hyvin. Ehkä tällaisten kolausten jälkeen täältä taas noustaan ja nautitaan elämästä!
Pyydän siis anteeksi tätä pientä blogin hiljenemistä, mutta toivottavasti ymmärrätte sen syyt. Yritän aktivoitua tässä taas loppusyksyn mittaan ja muistakaa että toiveet otetaan myös aina vastaan!
Instagram: @lauraannika
Snapchat: @lauraannikah
Facebook: www.facebook.com/onthemoveblog/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti