Slider

ME MUUTETAAN!

7/30/2018


Huh - täällä meni ihan pää pyörälle siitä määrästä viestejä ja katselukertoja, mitä tuo edellinen postaus sai! Yksikään julkaisuni aikaisemmin ei ole saanut noin paljoa näkyvyyttä, eikä koskaan aikaisemmin postaukseni ole mennyt Indiedaysin puhutuimmat -listan ykköseksi. Kiitos siis vielä kerran teille! Asian jakaminen toivottavasti auttoi myös jotain teistä, mutta samalla se myös helpotti omaa oloa kun pääsi hieman laajemmin kertomaan, missä oikein mennään.

Voisinkin sanoa, että taas on päiviteltävä missä mennään - me nimittäin löysimme uuden asunnon, ja muutamme ihan pian! Tuntuu, että kaikesta kaaoksesta ja vastoinkäymisistä huolimatta palaset jollain tavalla alkavat loksahdella paikoilleen. Vaikka ensin asuntoilmoituksia selatessa tulikin epätoivoinen olo, löytyi lopulta juuri tismalleen sellainen koti, jonka halusimmekin. Oikeastaan kaiken kruunaa vielä se, että kyseinen koti löytyi alueelta, jolta salaa toivoinkin asunnon vapautuvan - nimittäin samasta taloyhtiöstä yhden parhaimmista ystävistäni kanssa.

Tulevalla kodilla oli monta kriteeriä suhteessa tähän aikaisempaan asuntoon. Tärkeimpänä mahdollisimman uusi rakennus, jolloin ainakin teoreettisesti erilaisten ötököiden mahdollisuus olisi pieni (toki aina voi käydä huono tuuri ja naapuri tuo mukanaan luteita tms yllätyksiä, mutta toivotaan parasta). Jotta löysimme kohtuuhintaisen uuden asunnon, oli ilmiselvää muuttaa pois keskusta-alueelta. Samalla kun siirrettiin keskusta pois vaihtoehdoista, pitäisi siis myös kulkuyhteyksien olla nopeat ja helpot keskustaan, eikä matkaa metroasemalle saisi olla liikaa. Lisäksi kun päätimme muuttaa kauemmas ja maksaa uudesta rakennuksesta ajattelimme, että haluamme lisätä asumismukavuutta neliöillä emmekä enää asua yhtä ahtaasti kuin keskustassa. Eli siis: uusi rakennus, kulkuyhteydet, lisää neliöitä.
Alkuun yhtälö tuntui mahdottomalta, mutta lopulta silmiin rävähtikin täydellinen match - espoolaiskaksio, jossa on lähes tuplasti neliöitä tämän hetkiseen verrattuna. Rakennus on vain muutaman vuoden vanha, ja samalla saamme käyttöömme muun muassa ison keittiön astianpesukoneella ja induktioliedellä sekä lasitetun, koko asunnon levyisen parvekkeen. Kävelymatkaa metroasemalle on noin 800 metriä, mutta silti saamme asua rauhallisella lapsiperheiden suosimalla alueella. Merenrantaankin polkaisee alepafillarilla vartissa, joka on iso plussa - eniten keskusta-asumisessa nimittäin jään kaipaamaan juuri meren läheisyyttä.

Kokonaisuutena olen tällä hetkellä todella iloinen ja onnellinen siitä ratkaisusta mihin päädyttiin, vaikka toki edelleen takaraivossa jyskyttää pieni pelko siitä, voisiko ötököitä olla myös tulevassa kodissa tai seuraavatko ne meidän mukana edellisestä tänne. Toisaalta ymmärrän myös sen, että näin ajattelemalla ei ole mahdollista muuttaa yhtään minnekään, koska ainahan tuo mahdollisuus on olemassa. Mutta ehkä tässä tilanteessa on vielä ihan ymmärrettävää se, että mielessä pyörii tällaisia ajatuksia. Aion tulevassa kodissa kyllä säilyttää vaatteet ja muut tekstiilit tiiviissä muovilaatikoissa - just in case.

Tällä hetkellä mieltä helpottaakin ihan uskomattoman paljon se, että saan suunnata ajatuksia saunottamisesta sekä pyykkäämisestä uuteen elämänvaiheeseen sekä uuden kodin sisustamiseen. Mietin jo innolla kaikkia niitä mahdollisuuksia ja sisustusratkaisuja, joita tuon kokoiseen kaksioon olisi mahdollista toteuttaa! Nyt siis seuraavat pari viikkoa ennen muuttoa aionkin viettää Pinterest laulaen ja Instagramin sisustustilejä selaten - ehkä jaan jotakin inspiraatiotani myös teidän kanssanne täällä. Nyt kuitenkin nimet on saatu uuteen vuokrasoppariin, ja suunnistammekin muutamaksi päiväksi hengähtämään mökille. Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille, palaillaan taas pian uusien kuulumisten parissa!


4 kommenttia:

  1. Anonyymi8/02/2018

    Onnea tulevaan uuteen kotiin! Täällä odotellaan innolla tulevia sisustuspostauksiasi.

    VastaaPoista
  2. Uusi koti kuulostaa ihanalta, Onneksi olkoon!

    VastaaPoista

© Laura Annika 2019. Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
© Laura Annika