Kerroin tämän tarinan tiivistetysti jo aikaisemmin InstaStoriesissani, mutta tässä hieman pitemmin kuvailtuna koko matka siihen, kuinka kodistamme tuli yksi iso painajainen.
Olen kuluneen kevään aikana havainnut, kuinka muutamiin paitoihini on tullut tasareunaisia, pieniä reikiä. Reiät ovat kuitenkin olleet yksittäisiä, joten olen laittanut ne esimerkiksi huonon materiaalin sekä pesukoneen piikkiin. Perjantai 13. päivä jäikin meidän taloudessamme mieleen varsin inhottavissa merkeissä. Tuona päivänä huomasin taas samanlaisen reiän paidassani - surkuhupaisasti juuri siinä Hilfigerin paidassa, josta otimme aikaisemmin päivällä asukuvat edelliseen postaukseeni. Noh, tuon reikäbongauksen ja postauksen kirjoittamisen jälkeen seuraavat pari viikkoa menivätkin hujauksessa, jotka tuovat mukanaan myös isoja muutoksia.
Poikaystäväni oli minulle jo aikaisemmin maininnut, että on olemassa hyönteinen, joka syö tekstiilejä ja aiheuttaa niihin pieniä, tasareunaisia reikiä. Olin kuitenkin ajatellut, ettei meillä mitään sellaista ole, mutta silti ostin varmuuden vuoksi seetripuupalloja ja ripottelin niitä pitkin vaatekaappejamme. Tämän Hilfigerin paidan reiän jälkeen kuitenkin tajusin, ettei kyse ole sattumasta, ja etteivät kyseiset puupallot ole estäneet yhtään mitään - meidän kodissamme oli turkiskuoriaisia (by the way, jotka muuten myöhemmin paljastuivat ihrakuoriaisiksi, mutta käyttäytyvät lähes samalla tavalla). Aloimme tekemään suursiivousta seuraavana päivänä, ja vasta silloin löysimme kolme kuollutta toukkaa sekä myöhemmin pesun yhteydessä kaksi aikuista kuoriaista (joista toinen oli selviytynyt vanhempieni luokse saakka ELÄVÄNÄ). Joskus toukkia/kuoriaisia ei näy lainkaan, ja vain niiden tekemät tuhot voivat olla ainut todiste ongelmasta.
Alkoi aggressiivinen googlettelu, jonka perusteella kaavin kaikki lipastojeni sisällöt pussiin ja pesukoneeseen (ehdin pari päivää pestä pyykkiä 40 asteessa jonka jälkeen sain vasta kuulla, etteivät kyseiset hyönteiset, toukat ja niiden munat kuole vielä 40 asteessa...). Samalla aloin etsiä tietoa kyseisistä öttiäisistä, sillä uudessa omakotitalossa lapsuuteni asuneena en ollut koskaan kuullutkaan turkiskuoriaisista. Kyseessä on siis lyhyesti kuvailtuna noin 1cm mittaiseksi kasvava kuoriainen, joka asuu talojen rakenteissa sekä esimerkiksi lattioiden ja listojen takana, ja joka käyttää ravinnokseen mm. tekstiilikuituja - silkkiä, villaa ja myös puuvillaa. Toukka on syyllinen tekstiileihin nakerrettuihin reikiin, kun taas aikuinen kuoriainen ei syö, vaan ainoastaan munii. Yök, yök ja yök.
Olen aina ollut todella ötökkäkammoinen - voisin sen sanoa olevan oikeastaan yksi suurimmista peloistani. Voittekin kuvitella, miten hysteerinen olin tämän ongelman tajuamisen jälkeen. Itkin ja mietin, että mitä ihmettä pitäisi ensimmäisenä tehdä. Koko ongelma tuntui isolta möykyltä enkä osannut hahmottaa, mistä suunnasta kannattaisi lähteä liikkeelle. Kaiken kukkuraksi sattui olemaan perjantai-ilta, joten isännöitsijään ja vuokranantajaamme saisimme yhteyden vasta reilun kahden vuorokauden kuluttua, joten sitä ennen piti improvisoida itse. Aloitimme kaiken omistamamme tekstiilin sullomisen umpinaisiin jätesäkkeihin kun tajusimme, että kaikkien ötökän vaiheiden kuoleminen vaatii mieluiten pakastamisen -20 asteessa tai saunottamisen yli 60 asteessa. Siirryimme asumaan evakkoon vanhempieni luokse, jossa sauna paahtoi noin viikon joka päivä päällä samalla, kun kinkkumittari oli jätesäkin sisässä mittaamassa oikeaa lämpötilaa (kiitos tästä vinkistä yhdelle tutulleni, joka on kokenut saman rumban aiemmin!). Sen jälkeen kaikki pyykki meni pesukoneen kautta kuivumaan ja säilöön tiiviisiin muovilaatikoihin. Voitte kuvitella, millaista oli tehdä tätä ruljanssia 1,5 viikkoa tuossa 30 asteen helteessä - turhautumisen lisäksi tuli muutaman kerran itkettyä myös sitä, miten loma menee hukkaan tällaiseen p***aan. Miksi juuri me? Miksi huomasin tämän juuri nyt?
Kun jaoin tilanteemme somessani, tuijotin silmät pyöreänä sitä määrää viestejä, joita kohtalontovereiltamme sain. Kirjamellisesti Instan direct -boksiini tuli kymmeniä tsemppiviestejä ihmisiltä, jotka olivat kokeneet saman kuoriaisten invaasion. Sain paljon vinkkejä siitä, miten kannattaisi toimia ja samalla omat ajatukseni poismuutosta vahvistuivat - moni sanoi ongelman ratkenneen vasta pois muuttamalla, sillä talojen rakenteista ötököitä on lähes mahdotonta saada kokonaan pois. Pisteenä i:n päälle toimi isännöitsijämme ratkaisu myrkyttää ainoastaan meidän asuntomme, joka tiettävästi vie ötökät hetkeksi naapuriasuntoihin ja myrkyn laannuttua tuo ne takaisin myös meidän huoneistoomme - kiitos ei. En pystynyt elämään ajatuksen kanssa, että ötökät ovat "jossain tuolla" rakenteissa, ja saattaisivat palata vaatteideni sekaan möyrimään minä hetkenä tahansa.
Erinäisten keskutelujen jälkeen vasta tajusin, miten iso ongelma turkiskuoriaiset ovat erityisesti Helsingin kantakaupungissa, mutta myös muissa Suomen suuremmissa kaupungeissa. Sain viestejä kuoriaisita myös mm. Turusta, Jyväskylästä ja Oulusta. Varmasti myös ihmisten matkustelulla on osuutta asiaan, toisaalta jotkut sanovat kuoriaisten viihtyvän erityisesti vanhempien talojen eristeissä. Anyways, kyseessä taitaa olla ongelma jota on mahdotonta sataprosenttisesti poistaa, sillä pahimmassa sattumassa voit saada kuoriaiset esimerkiksi vieraasi vaatteiden/laukun mukana kotiisi. On kuitenkin tiettyjä keinoja, joilla kuoriaisten riskiä voi pienentää. Haluaisinkin tässä postauksen yhteydessä jakaa niistä tärkeimmät myös teille, jos havaitsette samanlaista liikehdintää omissa vaatekaapeissanne:
- Ota heti yhteyttä isännöitsijään ja vuokranantajaasi. Toimi heiltä saamiesi ohjeiden mukaan, vaadi tuholaistorjujan tekemää myrkytystä, mielellään koko rakennukseen tai vähintään sinun asuntosi lisäksi lähiasuntoihin sivuilla sekä ylä- ja alapuolella.
- Pakkaa kaikki omistamasi tekstiilit (+ laukut, kengät, pipot jne jne...) suuriin jätesäkkeihin ja sulje ne tiiviisti. Talvella voit viedä säkit ulos kovaan pakkaseen, tai esimerkiksi varata taloyhtiön saunan ja saunottaa tekstiilejä yli 60 asteessa noin 3-4 tuntia, jonka jälkeen pestä ne ja pakata samalla tiiviisiin muovilaatikoihin. Hyvänä säkkien sisälämpötilan mittaajana toimii perinteinen kinkkumittari.
- Myös huonekaluja olisi hyvä käsitellä, erityisesti vaatekaapit ja lipastot kannattaa suihkuttaa, jos kuoriaisia ei halua vieraakseen uudelleen. Bio Kill- niminen suihke on hajuton, väritön ja turvallinen myös mm. lemmikeille, joten sitä voi suihkia ympäriinsä huonekaluihin sekä esimerkiksi huonekasveihin. Jos olet muuttamassa pois etkä halua viedä kuoriaisia mukanasi, voit varmuuden vuoksi mahdollisuuksien mukaan saunottaa myös huonekalut (me teimme näin).
- Ilmoita asiasta myös naapureille, heillä on oikeus tietää ongelmasta. Ongelman syy on ani harvoin vain yhdessä asukkaassa/asunnossa, sillä kuoriaisten ilmaantuessa niitä on yleensä jo talon rakenteissa asti. Ilmoittamalla asiasta avoimesti voi saada naapuritkin sitoutuneemmiksi siivoamiseen sekä vaatteiden säilyttämiseen. Ongelmaa ei ole mitään syytä hävetä!
- Jos jäät asumaan asuntoosi myrkytysten jälkeen, jatka tekstiilien ja ruokatarvikkeiden säilömistä tiiviisti. Erityinen siisteys saattaa hillitä kuoriaisia siirtämällä ne parempien ruoka-apajien toivossa muihin asuntoihin. Imuroi tarkasti nurkat, listat ja siivoa säännöllisesti myös vaatekaappien kulmat. Hävitä imuroinnin jälkeen pölypussi tiiviissä muovipussissa.
Tällä hetkellä oma tilanteemme on siis se, että päädyimme muuttamaan nykyisestä asunnosta pois. Haluan muuttaa ehdottomasti uuteen rakennukseen, jossa kaikenlaisten ötököiden riski olisi mahdollisimman pieni - sitä ei kuitenkaan voi täysin koskaan poistaa, joten aion jatkossa säilyttääkin kaikki tekstiilimme varmuuden vuoksi laatikoissa. Toisaalta voisi sanoa, että turkiskuoriaiset ovat pieni paha verrattuna esimerkiksi luteisiin tai torakoihin, mutta omasta mielestäni ihmisen ei tarvitse siltikään elää hyönteisten valtaamassa asunnossa. Haluan asua puhtaasti, vapaana siitä pelosta, että löydän taas kuoriaisia tai niiden toukkia vaeltamassa vaatekaapistani.
Haikein mielin jätämme keskusta-asumisen siis taaksemme, sillä toiseen jugend-taloon muuttaminen olisi ötököiden suhteen aivan lottoa. On hyvin todennäköistä, että törmäisimme samaan ongelmaan myös seuraavassa kodissamme. Olen rakastanut ydinkeskustassa asumista todella paljon, mutta en siellä halua niin kovasti halua asua, että olisin valmis hyväksymään ötökkäongelman. Pienestä reikähavainnosta paidassa tulikin lopulta hieman suurempi elämänmuutos, mutta haluaisin silti uskoa, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä nyt oli meidän aikamme suunnata kohti uusia seutuja ja uutta yhteistä asuntoa.
Huh, tästä postauksesta tulikin ehkä yksi pisimmistä koskaan, mutta ajatuksia ja sanottavaa oli tällä kertaa niin paljon. Toivon todella, ettei kukaan teistä joutuisi kohtaamaan näitä kuoriaisia omassa rakkaassa kodissaan. Jos heräsi jotakin kysyttävää aiheeseen liittyen, autan mielelläni kommenttiboksissa. Viimeisten parin viikon aikana minusta on tullut oman elämäni kuoriaisasiantuntija... Toivottavasti palaamme tulevissa postauksissa hieman iloisempien aiheiden parissa. Nyt alkaa ainakin siivous- ja saunotusurakka olemaan vahvasti voiton puolella!
Laitoinkin sulle instassa viestiä yhteen storyn ja kerroin että olin yhden päivän aikana nähnyt 4!! Vyöihrakuoriaista. Kolme niistä avokeittiön verhoissa. Seuraavina päivinä näin joskus yhden tai jonain päivinä en yhtäkään. Verhojen jälkeen niitä näkynyt parvekkeen oven edessä lattialla. Viimeksi edellispäivänä näin toukan ikkunalaudalla parvekkeen lähellä ja epäilen vahvasti sitä ihrakuoriasen toukaksi. Minua siis hämää se että nehän osaavat lentää ja meillä ollut partsi auki viime viikot koko ajan että ehkä ne ovat vain lentäneet sisälle, mutta nyt kun näin toukan (ei tosin sata varmuutta että kyseisen kuoriaisen toukka) niin alkoi epäilyttämään. Vaatteiden seassa en ole nähnyt.
VastaaPoistaJoo muistan, että mulle laittoi joku viestiä juurikin ihrakuoriaisista! Meille selvisi vasta aikuisia nähtyämme, että meillä oli juurikin niitä. Syövät mm. raatoja ja ruuantähteitä, mutta kuulemma myös vaatteita. Voivat tulla ulkoa, ja sitten pesiytyä talon rakenteihin. Eli samanlainen myrkytysruljanssi tarpeen kuin turkkareihinkin. Kannattaa varmistaa, ettei parvekkeen yläpuolella ole linnunpesää tai hyönteisten pesiä, joissa noita kuoriaisia voisi olla - ne saattavat sieltä levitä meinaan myös sisälle. Jos alat näkemään näitä yhtään enempää sisällä, kannattaa toimia rivakasti, niin isompaa ongelmaa ei pääse muodostumaan. Tsemppiä!
PoistaKyllä kaikki järjestyy, tsemppiä❤️
VastaaPoista<3 Kiitos Emmi!
PoistaHyi! Todella huonoa tuuria, että ne osui juuri teille ja vielä nyt helteiden aikana!! Toivottavasti löydätte kivan asunnon jostain ja ehdit nauttia myös lomasta:)
VastaaPoistaNo sanos muuta! Kyllä tässä alkaa onneksi jo pahin urakka olemaan ohi ja nyt vaan toivotaan, ettei yksikään ötökkä selviä uuteen kotiin hengissä...
PoistaNyt oli pakko tulla kommentoimaan, minulla myös samanlainen painajainen takana. Teitte oikein päättäessänne muuttaa! Itselläni kävi muutama vuosi sitten niin, että muutin vanhaan taloon ja jo viikon asumisen jälkeen huomasin reikiä vaatteissani. Sitten alkoi ilmestymään toukkia lattioille ja keittiön pöytätasoille, saman tien soittoa vuokranantajalle ja heti seuraavalla viikolla asunto tultiin myrkyttämään. Myrkytyskertoja oli kaksi, jonka jälkeen tilanne rauhoittui, mutta vain hetkellisesti. Olin yhteydessä moneen eri tahoon ja vaadin koko talon huoneistojen tutkimista - ja kas kummaa, lähes kaikista huoneistoista löytyi toukkia sekä kuoriaisia. Koko talo myrkytettiin kolmeen kertaan, jolloin myös selvisi että tämä kuoriaisongelma on ollut talossa jo pidempään, mutta kukaan asukas ei ollut vaivautunut tekemään asian eteen mitään tai edes kertomaan siitä eteenpäin! Tässä kohtaa siis asuntoni oli myrkytetty viidesti, ja reilun parin kuukauden jälkeen tilanne taas rauhoittui, mutta vain jälleen hetkellisesti. Kuoriaisia ja toukkia ilmestyi taas, ja olin yhteydessä suoraan myrkyttäjään. Asuntoni tultiin myrkyttämään vielä kertaalleen ja siinä kohtaa minulle riitti. Vähän alle puolen vuoden asuminen siinä talossa aiheutti niin paljon pahaa oloa, ällötystä ja oli niin hermoja ja voimia raastavaa jatkuvasti tyhjentää hyllyjä myrkytyksen tieltä sekä hoitaa samanlainen tekstiili rulianssi mitä sinäkin jouduit tekemään. Onneksi en ollut ehtinyt hankkimaan huonekaluja silloiseen asuntooni, joten ei tarvinnut niistä olla huolissaan. Tästä oppineena muutin uuteen asuntoon. Ihmisten tulisi puhua näistä turkiskuoriasongelmista ja ilmoittaa ajoissa vuokranantajalle, ettei ongelma pääse leviämään ja muut asukkaat joudu myös kärsimään. Pahin on sinulla takana, tsemppiä ja aurinkoista loppukesää! :)
VastaaPoistaVoi ei! Symmppaan sun tarinaa todella, sillä tuo kuulostaa niin tutulta... Oli todella hyvä, että jaoin tarinani someen ja sitä kautta sainkin vahvistuksen ajatukselle pois muuttamisesta. Uskon, että jos olisimme jääneet nykyiseen asuntoon, olisi meillä ollut varmasti varsin samanlainen tarina edessämme. Onneksi sinullakin kävi siinä mielessä "tuuri", ettet hankkinut huonekaluja asuntoosi, sillä meillä on nyt niidenkin myrkytys/pois heittäminen edessä ennen uuteen kotiin muuttoa...
PoistaOlen samaa mieltä siitä, ettei ihmisen tarvitse asua kodissa joka aiheuttaa asukkaalleen ällötystä ja pahaa oloa (varsinkaan, jos vuokraa maksaa yksiöstä melkein tuhat euroa...). Varsinkin kun asuu vuokralla, irtisanominen ja lähteminen on niin helppoa että miksi ei. Toivon todella, että löydämme seuraavaksi kodin, jonne on ihana mennä ja jossa ei ole minkäänlaisia öttiäisiä :)
Kiitos sinullekin kun tulit jakamaan kokemuksesi! Näistä asioista pitäisi puhua avoimemmin!
ja opiskelija käppien lude tilanne on aivan karsee. oma isoveli sai kokea sen hyvin kaukana kotoa ja ekassa kämpässä vielä. Hyi noita kaikkia ötököitä :(((((( Itellä joskus edessä parin vuoden päästä..
VastaaPoista
PoistaItselläni ei ole kokemusta opiskelija-asunnoissa asumisesta, mutta olen ymmärtänyt että näitä ongelmia on laajasti kaikkialla Suomen opiskelijakaupungeissa. Lieneekö opiskelija-asuntojen ongelman ydinsyynä sitten tiheä vaihtuvuus vai vaikkapa reppureissut...
Mutta ongelmaa ei varmasti ole kaikkialla ja niin kauan kun asuntonsa pitää siistinä (ja vaikkapa vaatteet alusta asti suojattuna), pitäisi ongelma havaita varsin nopeasti! Ja ehkä sinne opiskelija-asuntoon ei kannata heti ostaa Vitraa tai Artekia, jonka saa tarvittaessa helposti hävitettyä :D Rohkeasti vaan muuttamaan!
Hyi hitto! Onneksi tuo kaikki ob sulla takanapäin! :)
VastaaPoistaNo sanos muuta! Toivotaan, että pahin on takanapäin ja ötökät eivät seuraa meitä missään muodossa uuteen kotiin :)
PoistaHyi kuulostaa aivan kamalalta! Ymmrrän muutto ajatukset täysin. Mullakin on tosi paha ötökkökammo ja sain kerran jauhopussin mukana jotain jauhokoisia, joidenka hävitys oli huomattavasti helpompaa, kuin noiden rasvakuoriaisten, mutta silti iso projekti. Pitkään tuon jälkeen minua puistatti tehdä ruokaa keittiössä, vaikka koko keittiö on uusi ja remontoitu ja lattiasta kattoon siivottu. Ikuiset traumat jäi ja toi olis varmaan mun pahin painajainen ...
VastaaPoistaTosi hyvä postaus ja hyvät ohjeet miten toimia. Minusta tuo naapureiden infoaminen on erittäin tärkeää sillä estetään ongelman leviäminen !
Ymmärrän miltä sinusta tuntui tosi hyvin! Itsekin olen todella ötökkäkammoinen, ja voikin kuvitella miten inhottava ajatus oli miettiä, kauanko oikein olen asunut ja pukenut päälleni ötököiden valtaamia vaatteita... En edes halua ajatella sitä liikaa, vaan lähinnä suunnata katseen tulevaan tai muuten alkaa puistattaa. Onneksi pahin taitaa olla nyt takanapäin ja jos miettii tästä jotain hyvää, niin ainakin osaa jatkossa toimia tehokkaasti, jos tulee samanlainen tilanne... Ehkä sinunkin kannattaa ajatella tuo kokemus niin! :D
PoistaKiva, että tykkäsit postauksesta ja toivotaan että tästä oli ehkä muillekin apua asian kanssa!
Hei!
VastaaPoistaOvatko kuoriaiset taakse jäänyttä elämää? Onnistuiko kalusteiden saunotus, niin etteivät ne tulleet mukana uuteen asuntoon? Itsellä sama edessä ja mietin ostanko uuden sohvan..
Moikka ja pahoittelut, että huomasin tämän kommentin vasta nyt! Vastaan kuitenkin, niin muutkin keitä kiinnostaa tilanne nyt näkevät, missä mennään.
VastaaPoistaMeillä tosiaan kuoriaisongelma jäi täysin edelliseen asuntoon, eikä täällä uudessa asunnossa ole reilun vuoden asumisen aikana näkynyt yhtäkään ötökkää. Kalusteet saunotettiin ja kalliimmat artekit suihkutettiin bio killillä. Sohva ostettiin suosiolla uusi, samoin sänky kun aiemmassa asunnossa oli parvi.
Ötököistä on siis mahdollista päästä eroon ja toivottavasti näin kävi myös sinulle!
Hei! Kiitos hyvästä postauksestasi! Minuakin kiinnostaa, että miten käsittelitte elektroniikan muuton yhteydessä?
PoistaHei. Miten käsittelitte muutossa elektroniikkaa, kuten television, kannettavan, mikroaaltouunin, pyykkikoneen jne?
VastaaPoistaPäädyin tänne blogiin googletettuani Bio killiä. Olen jotenkin tottunut turkiskuoriaisiin, koska jo lapsena asuin vanhoissa taloissa, mutta en silti pidä niistä. Välillä on olo, kuin olisi vihollisen saartama. :D Tiedän, että ne mönkivät seinien välissä ja lattioiden alla ja vain odottavat sopivaa hetkeä päästäkseen järsimään villasukkiani. Pahimmassa asunnossa lapsuudessani toukkia saattoi kiivetä ihan seinillä. Yh.
VastaaPoistaVälillä asuin uudessa asunnossa ja siellä näin vain kerran yhden toukan, joka lienee tullut mukana. En siis saunottanut huonekaluja, mutta suihkutin kyllä raidia lipastoon.
Voi ei, kaikki tuollaiset kodin tuholaiset on kyllä kurjia. Erityisesti jos ne vaikuttavat talojen rakenteisiin ja jos niihin on vaikea päästä käsiksi. Meilläkin oli vanhassa puutalossa noita turkiskuoriaisia. Nykyisessä talossamme on teräsrakenteet ja toivottavasti en enää joudu noiden ötököiden kanssa tekemisiin. Tsemppiä karkoitukseen!
VastaaPoista