Q&A OPO-OPISKELUSTA

Mukavaa maanantaita! Opintojen saralla on pitänyt nyt kiirettä, sillä opiskelen tällä hetkellä muun muassa viimeisiä sosiaalityön aineopintojen kursseja kasaan, käyn opo-harjoitteluissa, pedagogisissa harjoitteluissa sekä suoritan pedagogista opintokokonaisuutta, jonka lisäksi reissailen vielä Espoon ja Jyväskylän väliä opintojen lähijaksoilla. Välillä kaiken tämän, harrastusten, ystävien, parisuhteen ja blogin yhdistäminen voi olla hankalaa – silloin ensimmäisenä prioriteettilistalta putoavatkin ymmärrettävästi blogijutut. Nyt kuitenkin sain hetken aikaa tulla kirjoittelemaan taas teille, ja ajattelinkin vastata Q&A kysymyksiin opiskeluistani. Sain ihania ja relevantteja kysymyksiä teiltä jokin aikaa sitten Instagramissa – kiitos kaikille, jotka rohkenitte niitä kysymään. Mikäli jokin jää vielä tämän tekstin jälkeen mietityttämään, vastailen kysymyksiinne joko Instagramin directissä tai alhaalla kommenttiboksissa oikein mielelläni.

KOITKO, ETTÄ OHJAUSALAN MAISTERIOHJELMAAN OLI VAIKEAA PÄÄSTÄ?
Heti ensimmäiseksi ajattelin vastata kaikkein vaikeimmaksi kokemaani kysymykseen. Vaikeaan oikeastaan siksi, että tämän kokeminen on niin kovin subjektiivista. Omalta kohdaltani voisin sanoa, etten kokenut hakemista ja pääsemistä yhtä raskaaksi, kun aikanaan vakavan kautta yleiselle kasvatustieteelle hakemistani. Tämä pääasiassa siksi, etten ajatuksen tasolla ollut asettanut suuria paineita juuri ohjausalalle pääsemisen suhteen (ajatuksissa ja hakupaperissa oli myös sosiaalityön maisteriohjelma). Tänä vuonna myös pääsykoe oli aineistopohjainen, eikä siihen juuri ollut mahdollista valmistautua etukäteen. Teinkin pääsykokeen aikaisempien opintojeni antamalla tietotaidolla ilman sen kummempaa pääsykoelukemista ja stressiä.

Toisessa vaiheessa vuorossa oli yksilöhaastattelu, johon siihenkään en sen kummemmin valmistautunut kuin jäsentämällä niitä seikkoja, miksi koin ohjausalan sopivan itselleni. Päätin luottaa siihen, että olen aito oma itseni ja katson olenko sen perusteella soveltuva alalle – ja hyvinhän se meni. Mielestäni olikin hyvä, ettei pääsykokeissa painotettu liiaksi teoreettisen tiedon ulkoa pänttäämistä, vaan aineistokoe mittasi esimeriksi akateemista kirjoittamista, kokonaisuuksien hahmottamista ja tutkimuksellisia valmiuksia.

VOIKO OHJAUSALAN MAISTERIOPINNOISSA ASUA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA? MITEN PALJON LÄSNÄOLOA OPINNOISSA ON?
Kykenen vastaamaan ainoastaan Jyväskylän yliopiston opiskelijan näkökulmasta ja tässä täytyykin todeta, että jokaisella yliopistolla tai ammattikorkeakoululla on tähän liittyen hyvin omanlaiset käytäntönsä – olen esimerkiksi ymmärtänyt, että Itä-Suomen yliopistossa läsnäoloa on paljon enemmän kuin meillä. Tosiaan meidän opintomme on järjestetty niin, että etäopiskelu myös maisteriopinnoissa on mahdollista.

Lähiopetusjaksoja on pääsääntöisesti kerran kuukaudessa, ja ne kestävät neljä päivää. Lisäksi meillä, jotka tekevät pedagogisia opintoja osana maisteria on omia erillisiä lähijaksoja, jotka lisäävät lähijaksojen määrää ensimmäisen vuoden keväänä. Tänä keväänä olenkin parhaimmillaan lähes joka toinen viikko Jyväskylässä ja joka toinen Espoossa. Opinnot on kuitenkin aikataulutettu sinänsä mukavasti meille opiskelijoille niin, että nelipäiväisillä lähijaksoilla maanantait alkavat vasta puolen päivän jälkeen ja torstait taas päättyvät jo kahden maissa iltapäivästä, jolloin julkisilla kulkeminen paikkakunnalle ja pois on mukavaa.

MITEN PALJON VALINNAISIA OPINTOJA MAISTERIOHJELMAAN SISÄLTYY?
Nyt en osaa täysin tarkkaa opintopistemäärää tähän sanoa, sillä itselläni valinnaisia opintoja kertyy ainoastaan 5 op:ta opettajan pedagogisten opintojen vuoksi. Toisin sanoen, jos suoritat osana opintojasi pedagogiset opinnot, ei valinnaisille opinnoille jää juuri tilaa. Sen sijaan jos pedagoginen pätevyys on hankittu jo aikaisemmissa opinnoissa valmiiksi, taitaa tuo valinnaisten opintojen määrä olla noin 20 opintopisteen luokkaa. Kuitenkin kokonaisuudessaan valinnaisten määrä on suhteessa varsin pieni verrattuna esimerkiksi aikaisempaan pääaineeseeni eli yleiseen kasvatustieteeseen.

KUULUVATKO JYVÄSKYLÄN OPO-OPISKELIJAT JOHONKIN AINEJÄRJESTÖÖN?
Tällä hetkellä eivät kuulu. Tilanne on siinä mielessä kohdallamme poikkeuksellinen, että opintonsa aloittaa vain joka toinen vuosi noin 30 maisteriopiskelijaa, jonka vuoksi oman ainejärjestön perustaminen ei ole ymmärtääkseni tuntunut opiskelijoille motivoivalta. Neuvotteluja käytiin syksyn kuluessa aikasemman ainejärjestöni Emilen (kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede) kanssa siitä, josko olisimme yhdistyneet heidän kanssaan, mutta tämä ei sitten toteutunut. Tällä hetkellä emme siis kuulu mihinkään järjestöön, mutta se ei näy opiskelumme arjessa oikeastaan mitenkään. Tapahtumia ja yhteistä tekemistä on näin pienellä porukalla helppoa järjestää myös ilman erillistä ainejärjestöä.

MILLAISTA OPISKELU ON YLEENSÄ? ONKO PALJON RYHMÄTÖITÄ VAI ENEMMÄN ITSENÄISTÄ OPISKELUA?
Opiskelu ja ohjausalan pedagogiikka poikkeavat hyvin vahvasti kaikesta siitä, mihin olen aikaisemmin yliopisto-opinnoissa tottunut ja törmännyt. Moni on sanonut, että opinnot vastaavat paljolti luokanopettajaopintoja, joskin meillä pedagogiikkaan kuuluu vielä opeopintojakin enemmän itsenäistä opiskelua, vastuuta ja vapautta. Pääasiallisesti opiskelu tapahtuu jokaisen itselleen laatiman opiskelusuunnitelman mukaan, joka koostuu esimerkiksi valinnaisen kirjallisuuden etsimisestä ja lukemisesta, itse valituissa harjoittelupaikoissa opon työn seurailusta ja harjoittelusta sekä lähiopetusjaksoista ja niillä kokoontuvista pienistä kotiryhmistä, joissa mm. keskustellaan vaihtuvista aiheista ja voidaan esimerkiksi kokeilla käytännössä erilaisia ohjaukseen liittyviä harjoituksia.

Ryhmätöitä ei ole opinnoissa käytännössä lainkaan, poikkeuksena lähijaksolla annetut lyhyet tehtävät, joita tehdään opetuspäivien aikana. Sen sijaan erillisissä pedagogisissa opinnoissa (jotka käyvät ainoastaan ne meistä, joilla ei aikaisemmista opinnoista ole vielä pedagogista pätevyyttä) on esimerkiksi tällä hetkellä meneillään yksi ryhmätyöprojekti, jossa luemme kirjallisuutta pedagogeista ja luomme yhdessä opetustunnin muulle ryhmälle opetettavaksi aiheesta. Käytännössä muuten ohjausalan opinnot ovat hyvin pitkälti yksilöllistettyjä, omien kiinnostusten mukaan räätälöityjä ja sovitettavissa yhteen esimerkiksi töiden ja toisella paikkakunnalla asumisen kanssa. Pedagogiikka opinnoissa kannustaa etenkin luottamuksellisuuteen ja dialogisuuteen oman pienryhmän sisällä, jolloin opimme myös toinen toisiltamme mahdollisimman paljon.

MILLAINEN ON OPOJEN TYÖLLISTYMISTILANNE PERINTEISIIN OPON TÖIHIN?
Tähän on tällä hetkellä vaikeaa vastata. Vuosituhannen vaihteessa opoista oli suuri pula samalla, kun pätevyysvaatimuksia muutettiin ja opojen muuntokoulutus oli vasta aluillaan. Kuitenkin esimerkiksi 2010-luvulla opoja koulutettiin jo yli tarpeen, joka on johtanut tilanteeseen, jossa suurin osa opon tehtävissä toimivista onkin tällä hetkellä päteviä. Tekijöistä ei siis ole huutavaa pulaa, mutta toisaalta korviini ei ole kantautunut myöskään tietoa mitenkään huolestuttavasta opojen työttömyydestä. Meistä kuitenkin osa ei valmistumisen jälkeen edes halua sijoittua perinteisiin opon töihin. Uskon, että aina on määräaikaisuuksia ja muita sijaisuuksia tarjolla, joskin virkoihin voi olla etenkin täällä pääkaupunkiseudulla ymmärrettävästi suuri määrä hakijoita. Valmistumiseni jälkeen voin tarvittaessa toki toimia myös esimerkiksi luokanopettajan määräaikaisena sijaisena.

MITÄ AJATTELET TEKEVÄSI TYÖKSESI VALMISTUMISEN JÄLKEEN?
Omissa haaveissani on päällimmäisenä tällä hetkellä perinteinen oppilaanohjaajan tai opinto-ohjaajan työ. Toisaalta kun opinnoissa on tullut vastaan esimerkiksi uraohjauksen ja verkko-ohjauksen tematiikkaa, olen alkanut pohtia myös mahdollisuuksia sivutoimiseen yrittäjyyteen näiden näkökulmasta. Itselleni kokisin tällä hetkellä parhaaksi komboksi juurikin säännöllisen päivätyön koululla, jonka lisäksi voisin mahdollisesti tehdä esimerkiksi aikuisille suunnattua ohjausta verkossa. Kokopäiväinen uraohjaus, henkilöstön kehittäminen tai yrittäjyys eivät sen sijaan ainakaan tällä hetkellä minua niin kiinnosta. Onneksi tämä ala tarjoaa monipuolisen työkentän ja jatkuvat mahdollisuudet kehittyä, jonka vuoksi mitään valintoja tai vaihtoehtoja ei tarvitsekaan lyödä lukkoon.

Laura