AMMATILLISTA IDENTITEETTIÄ ETSIMÄSSÄ

Opiskeluaiheisia postauksia toivotaan paljon, ja milloinka parempi aika opiskeluista kirjoittaa kuin uuden lukuvuoden alussa. Ensinäkin - onnea kaikille uusille fukseille! Nauti täysin siemauksin vapauden tunteesta sekä siitä, kuinka kaikki mahdollisuudet ovat auki ja vielä edessä. Enpä itsekään tiennyt vielä neljä vuotta sitten millaisia sivuaineita tulisin valitsemaan, millaisesta urasta tulisin haaveilemaan tai mitä tekisin työkseni opintojen ohessa - ja josta vielä nauttisin todella paljon! Koko opiskeluajan voisikin sanoa olevan eräänlainen ammatillisen identiteetin etsimisen matka.

Kun kysyin Instagramissa teiltä, mitä haluaisitte tietää opiskelusta tai alastani yksi kysytyimmistä kysymyksistä oli se, että miksi päädyin valitsemaan juuri tämän alan? Mikä tässä kiinnostaa? No, sitä olen itsekin miettinyt moneen kertaan. Uskon, että tiesin intuitiivisesti jo lukioaikana etten halunnut profiloitua selkeästi opettajaksi, mutta silti kasvatuksen, asiantuntijuuden ja elinikäisen oppimisen teemat ovat olleet kiinnostukseni kohteita. Samalla tältä alalta saisi hyvän pohjan erilaisiin asiantuntijatehtäviin eikä alaa valitessa täten haitannut, vaikkei tiennyt täysin mikä oikein haluaa olla isona.

Ensimmäisten parin opiskeluvuoden aikana kuvittelin olevani kiinnostunut täysin eri asioista, kuin joiden pariin lopulta olen päätynyt sekä työskentelemään että harjoittelemaan. Luin alkuun psykologian sivuaineenani ihan vain siitä syystä, että se kuulosti mielenkiintoiselta - sitä se oli ja on edelleen, mutta sivuainevalintana en sillä vielä suunnannut itseäni mihinkään suuntaan. Sen sijaan kauppatiedettä valitessani haaveilin, josko päätyisin henkilöstöhallinnon ja rekrytoinnin tehtäviin. Tämä skenaario pyöri mielessä parikin vuotta, jonka aikana luin sekä liiketoimintaosaamisen perusopinnot sekä johtamisen aineopinnot. Vasta näiden opintojen loppupuolella, kandin kirjoittamisen aikoihin alkoivat ajatukset muuttua. Valmistuminen lähenee, mihin haluaisin lähteä harjoittelemaan ja suuntautumaan? Millaisia arvoja suosin suhteessa tulevaan työhöni?

Yhtäkkiä kaupallinen ala, sen tuloksellisuus ja tehokkuus eivät tuntuneetkaan enää niiltä asioilta, joiden parissa haluaisin työskennellä. En myöskään haluaisi työtä, joka haukkaa suurimman palasen elämästäni. Huomasin viihtyväni alakoulussa entistä paremmin ja juurikin siksi, että siellä koen olevani jollain tavalla eniten omassa elementissäni - opettamassa, kannustamassa ja ohjaamassa lapsia. Ymmärsin työn merkitsevän minulle palkkapussin lisäksi myös tunnetta siitä, että olen jollakin tavalla yhteiskunnalle hyödyksi, avuksi ja voin omassa työssäni konkreettisesti nähdä sen tulokset muiden ihmisten hyväksi. Työn merkityksellisyys voi merkitä eri ihmisille eri asioita, mutta tässä vaiheessa minusta tuntuu, että vasta oikeasti tajusin, mitä se on minulle. Suunta kääntyikin kaupalliselta puolelta kohti sosiaalityötä.

Olen nyt lukenut yhden sosiaalityön opintokokonaisuuden valmiiksi ja samalla koen, että olen alkanut löytää omaa paikkaani. Perinteisen sosiaalityön parista se ei löydy (kiitos ensimmäisen harjoittelun, jossa tämänkin ymmärsin käytännössä), mutta samalla olen ehkä löytänyt vielä paremmin oman tapani yhdistää kasvatustieteellinen sekä sosiaalialan osaaminen toisiinsa. Seuraavien parin opiskeluvuoden aikana suunnitelmissa olisikin suorittaa lisää sosiaalityön opintoja, oman alani syventävät opinnot, tehdä käytännön harjoittelua puolisen vuotta ja ainiin - myös se gradu... Vielä en halua (uskalla) edes ajatella niin pitkälle, mutta eiköhän senkin aihe kirkastu minulle ajan saatossa.

Ammatillinen identiteetti on mielenkiintoinen ilmiö. Joillekin se on täysin selvä jo pienestä pitäen, jotkut eivät tunnu löytävän sitä missään vaiheessa elämäänsä. En itse usko, että kumpikaan näistä vaihtoehdoista on enempää oikein kuin toinen - toiset päätyvät heti omaan juttuunsa ja jatkavat siinä eläkeikään saakka, kun taas toisille sopii jatkuva uuden oppiminen sekä pätkittäinen urapolku useine vaiheineen. Itse koen ehkä kuuluvani tällä hetkellä enemmän jälkimmäiseen joukkoon, mutta mistä sitä tietää, vaikka työelämän alettua löytäisinkin vahvasti sen oman juttuni jonkun spesifin työn parista.

Näin lopuksi voisinkin pohdintojeni päälle todeta, että ei, en ole vieläkään täysin perillä ammatti-identiteettini kanssa. En oikeastaan vieläkään ole ihan varma, mitä lähden valmistumisen jälkeen tekemään. Mutta ennen sen pohtimista väsätään vielä gradu, tehdään lisää harkkoja ja luetaan kursseja. Kyllä ne ajatukset selkiytyvät omalla ajallaan opintojen edetessä. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, miten te koette löytäneenne oman ammatillisen identiteettinne, vai oletteko edelleen sitä etsimässä?

Follow with Bloglovin'

Instagram @lauraannika