Näin korkeakouluhakujen kynnyksellä opiskeluun liittyvistä postauksistani on aina tykätty (ja klikattu), joten ajattelinkin jatkaa kertomalla hieman tarkemmin tämänhetkisistä opinnoistani. Myöskään googlettamalla ei löytynyt juuri ollenkaan kokemuksia sosiaalityön opiskelusta tai opiskelujen rakenteesta, joten toivottavasti tästä postauksesta on mahdollisesti sivuainettaan harkitseville tai alalle hakeutuville apua!
Tehdään heti alkuun siis selväksi, että opiskelen tällä hetkellä sosiaalityötä sivuaineenani Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa, pääaineenani aikuiskasvatustiede. Kanditutkinnon jälkeen aloin pohtia ammatillisia tavoitteitani, ja kaipasin uutta näkökulmaa kaupallisten opintojen rinnalle. Löysin sosiaalityön, joka kuuluu osaksi yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitosta meillä Jyväskylän yliopistossa. Valitsin itse kuitenkin opiskella opinnot avoimessa ja maksaa opinnoista, sillä tämä mahdollistaa etäopiskelun Helsingistä käsin. Osaankin vastata erityisesti kokemuksiin sosiaalityön opiskelusta sivuaineopiskelijana ja voi olla, että pääaineopiskelu poikkeaa näistä opinnoista.
Lyhyesti tiivistäen sosiaalityö on yliopistollinen pääaine, joka keskittyy tutkimaan yhteiskunnallisia ilmiöitä tieteellisen tiedon näkökulmasta. Opinnoissa painottuvat muun muassa sosiaalilainsäädäntö, sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmät, sosiaaliset ongelmat sekä sosiaalityön tieteelliset ja tutkimukselliset näkökulmat. Jyväskylän yliopistossa sosiaalityön perusopinnot ovat osana yhteiskuntatieteiden .ja filosofian yleisiä perusopintoja, jolloin opinnoissa näkyy vahvasti myös filosofinen perspektiivi. Perusopintojen kursseilla muun muassa johdatetaan sosiaalityön ammatilliseen kenttään ja perusteisiin, pohditaan argumentaatiota sekä tieteellistä kommunikaatiota, opiskellaan yhteiskuntateorioita, poliittisia instituutioita ja suomalaisen yhteiskunnan historian pääpiirteitä. Lisäksi jo perusopintoihin kuuluu lyhyt harjoittelujakso sosiaalityöntekijän ohjauksessa.
Sosiaalityön aineopinnot pureutuvat perusopintoja tarkemmin itse sosiaalityön ammatilliseen ja tutkimukselliseen kenttään. Aineopinnoissa opiskellaan muun muassa sosiaalihuoltoa ja sosiaalipalveluja, sosiaalityön työmenetelmiä, oikeudellisia perusteita sekä laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Aineopintoihin sisältyy lisäksi pidempi 2 kuukauden harjoittelujakso sosiaalityön kentällä. Jos sosiaalityön aineopintoja ei tee sivuaineena toiseen tutkintoon, kuuluu aineopintoihin lisäksi seminaarityöskentely ja oman tutkielman teko.
Avoimessa yliopistossa sosiaalityön opiskelu on varsin tiivistä verrattuna esimerkiksi kauppiksen opintoihin. Lähes jokaisella perusopintojen jaksolla on pienryhmätyöskentelyä, ja vain pieni osa pisteistä tulee luennoista sekä luentopäiväkirjasta. Pienryhmissä pohditaan mm. sosiaalitieteellisten ongelmien eettisiä taustoja, tieteellisen kirjoittamisen ja argumentaation periaatteita sekä ihan sitä, millaisista taustoista kukin opiskelija tulee ja millaisia kenenkin suunnitelmat ammatillisesti ovat tulevaisuudessa. Itse koen saavani tällaisesta opiskelusta paljon enemmän kuin pelkästään siitä, että luen kasan kirjoja ja kirjoitan 25 sivun esseen. Jos siis harkitset avoimen yliopiston sosiaalityön opintoja, kannattaa varautua siihen, ettei opiskelu ole täysin itsenäistä puurtamista.
Sitten ehkä siihen yleisimpään kysymykseen, eli saanko toimia perus- ja aineopintojen jälkeen sosiaalityöntekijänä? Vastaus on ei. Sosiaalityöntekijän pätevyys on laissa säädetty, ja sosiaalityöntekijänä saa toimia ainoastaan sellainen henkilö, jolla on suoritettuna yliopistolliset opinnot sosiaalityössä (perusopinnot, aineopinnot, syventävät opinnot). Toisin sanoen, sinun tulee tehdä maisterin tutkinto pääaineenasi sosiaalityö, jotta saat ammatillisen pätevyyden. Tämä koskee myös sosionomi (AMK) opiskelijoita, eli myöskään he eivät saa valmistuttuaan toimia sosiaalityöntekijänä.
Maisterin tutkintoa voi kuitenkin hakeutua suorittamaan myös muutoin kuin korkeakoulujen yhteishaussa. Yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden maisterintutkintoon pääaineena sosiaalityö voi hakeutua opiskelemaan alemman korkeakoulututkinnon pohjalta ainakin Jyväskylän ja Helsingin yliopistoihin. Tällöin tosin oletetaan, että olet suorittanut alemman tutkintosi osana tai sen päälle sosiaalityön yliopistolliset perus- ja aineopinnot, ja tätä vaaditaan kaikilta hakijoilta. Tästä syystä luen itsekin tällä hetkellä perus ja aineopintoja oman tutkintoni päälle, sillä muuten en ole hakukelpoinen maisteriohjelmaan. Maisteritutkinnon kiintiö sosiaalityölle on kuitenkin pieni, Helsingissä noin 15 opiskelijaa vuosittain ja Jyväskylässä muistaakseni noin 25.
Vaikkei haaveena olisikaan sosiaalityöntekijän pätevyys, antavat opinnot silti todella laajan näkökulman yhteiskunnalliseen keskusteluun, suomalaisen sosiaaliturvan historiaan sekä sosiaalisten ongelmien rakenteisiin. Olen itse kokenut sosiaalityön opiskelun todella avartavana ja yleissivistävänä, vaikken koskaan maisterintutkintoa pääsisikään suorittamaan. Suosittelen siis ehdottomasti kaikille, joita tämä aihepiiri kiinnostaa, harkitsemaan sosiaalityötä esimerkiksi pitkäksi sivuaineeksi toisen tutkinnon oheen. Kannattaa myös muistaa, että näin kasvatustieteilijänä suoritettuaan perus- ja aineopinnot sosiaalityössä saa pätevyyden toimia esimerkiksi koulukuraattorina.
Toivottavasti tämä postaus avasi edes vähän teille sitä, mitä sosiaalityön opiskelu yliopistossa on. Jos heräsi aiheeseen liittyviä kysymyksiä, yritän vastata niihin parhaani mukaan kommenttiboksissa!
