MUUTTO JA MUUTOKSIA

Otsikon sanat kuvaavat elämääni tällä hetkellä aika hyvin. Snäpissä jo hieman aiemmin kerroinkin, millä tavalla yksi vaihe elämässäni on sulkeutumassa ja samalla jotain uutta avautumassa. Nimittäin päätin pitkän pohdinnan jälkeen irtisanoa Jyväskylän vuokrasopimukseni, pakata elämäni siellä pahvilaatikoihin ja tulla takaisin pk-seudulle. Muutto, muutos, uusi elämänvaihe, epävarmuus ja toiveikkuus ovat kaikki läsnä tällä hetkellä elämässäni. En oikeastaan vielä edes tiedä mitä jatkossa, mutta tämä päätös vain tuntui oikealta tehdä juuri nyt. 

Mä olen aina ollut todella huono päästämään irti ja luopumaan - lapsena olin kuulemma halunnut säästää karkkipaperitkin. Siksi tämänkin päätöksen tekeminen on kai lykkääntynyt, vaikka olisin sen voinut tehdä aikaisemminkin. Onhan tämä yhden elämänvaiheen päättyminen ja konkreettinen uuteen siirtyminen. Minulla on koulua vielä (ainakin) kaksi vuotta jäljellä, mutta ei asuntoa opiskelupaikkakunnalla. Uskon kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä ja tämän pitikin mennä nyt näin. Silti jo pelkkä ajatus sohvan kantamisesta ulos, loppusiivouksesta ja oven sulkemisesta viimeisen kerran saa melkein kyyneleet silmiin. Olenko ainut kenestä irti päästäminen on aivan kamalaa mutta samalla jotenkin toivoo, että tilalle saisi jotain muuta ihanaa ja uutta? 

Taloudellisestihan tämä päätös oli ehdottomasti fiksu ja järkevä, sillä asuin Jyväskylässä loppupeleissä niin vähän. Silti aina kuitenkin ajattelin, että no entä jos tuleekin läsnäoloa. Entä jos joudunkin menemään sinne pitemmäksi aikaa ja sitten ei olekaan asuntoa. Entä jos, entä jos... Jatkoin tätä jossittelua ainakin puolisen vuotta, kunnes yksi rakkaimmista opiskelutovereistani teki itse suuren päätöksen ja irtisanoi vuokrasopparinsa, muutti Espooseen ja tekee graduaan sieltä käsin. Vasta hänen rohkaisustaan ja esimerkistään löysin voiman tehdä itse samoin - jos hänkin, niin minäkin! Tietenkin mukana kuviossa on perheen, ystävien ja tutun kuntosalin lisäksi myös poikaystävä, jonka vuoksi olenkin ollut nyt niin paljon pk-seudulla. 

Olen käynyt jo asuntonäytöissäkin, mutta kaikki on edelleen aika auki enkä haluakaan tehdä päätöstä tulevasta vielä. Ensin hoidetaan heinäkuussa muutto alta ja sitten pohdiskellaan, mitä tehdään seuraavaksi. Poikaystävän oman vuokrasopimuksen määräaika on edelleen menossa, eli senkään puolesta ei päätöksiä ole mahdollista kovin nopealla aikataululla tehdä. Olemme siis pohtineet yhteen muuttoa mahdollisesti loppuvuodesta, mutta toisaalta haluaisin kokea myös yksinasumisen Helsingissä. Kaikki on auki. Eli siis, ainakin toistaiseksi muutan takaisin kotiin sekä osittain poikaystävälle Helsinkiin - sama kuvio kuin aiemmin, mutta ilman turhia vuokrakuluja.

Tällaisia asioita siis tapahtuu ruudun toisella puolella tällä hetkellä, jännittävää! Kliseisesti sanottuna, jonkun loppu on aina jonkun uuden alku ja nyt odotellaan, mikä se uusi alku on. Mitä elämällä olisi seuraavana tarjota? Ehkä syksy tuo mukanaan isojakin uusia päätöksiä.