Aikuiskasvatustieteen opiskelusta

Nyt kun korkeakoulujen yhteishaun tulokset on julkistettu, on siellä ruutujen takana varmasti monta uutta yliopistolaista. Paljon onnea teille kaikille ja toivottavasti pääsitte juuri haluamiinne kohteisiin! Tämän kunniaksi ajattelinkin kirjoittaa taas hieman siitä, millaista opiskelu yliopistossa on aikuiskasvatustieteen alalla. Ala saattaa olla tuntemattomampi monelle, joten olen huomannut että googlettamalla moni on päätynytkin esim. tänne minun blogiini lukemaan kokemuksia alan opiskelusta. Muistakaa kuitenkin, että jokainen yliopisto toimii hieman omalla tavallaan sekä omalla opsillaan, joten pystyn kertomaan tarkasti ainoastaan Jyväskylän yliopistosta! 

Aloitan nyt kolmannen vuoden opiskelut kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen linjalla Jyväskylässä. Meillä pääaine valitaan virallisesti vasta kandidaatintutkintoa tehdessä, mutta itselleni se on alusta asti ollut täysin selvästi aikuispuoli. Yleisen kasvatustieteen puolella tutkitaan laajemmin kehityskaarta lapsuudesta vanhuuteen, kun taas nimensä mukaisesti, aikuispuolella keskitytään aikuisuuden oppimiseen ja kehittymiseen. Myös oma kanditutkintoaiheeni liittyy nuoriin aikuisiin, joten valinta senkin osalta oli selvä. Pääainetta on kuitenkin vielä mahdollista vaihtaa maisterivaiheen alkaessa.

Perus- ja aineopinnot ovat vielä melko geneerisiä ja käsittelevät laajasti kasvun ja oppimisen aiheita. Perusopinnot ovat koko tiedekunnalle samat, eli siellä ei keskitytty aikuisiin juuri ollenkaan. Näin kolmantena vuonna päästään kuitenkin enemmän jo oman aiheen äärelle, kun laajempi pohja on alla opiskeltuna. Maisterivaiheessa aikuiskasvatustieteen syventäviin opintoihin kuuluukin aiheina muun muassa ammatillinen identiteetti, toimijuus, aikuiskasvatuksen filosofia, henkilöstötyö sekä asiantuntijuus. Tämän lisäksi opintoihin kuuluu mukaan pakollinen harjoittelujakso. 

Sivuaineopinnot ovatkin sitten omasta mielestäni sitä yliopiston parasta antia - varsinkin kun meillä Jyväskylässä tarjonta on aivan huiman laaja. Jokainen kasvatustieteen opiskelija rakentaa oman tutkintonsa ja ammatillisen osaamisensa myös sivuaineiden kautta. Itse luin ensimmäisen vuoden psykologiaa, ja sen jälkeen pitkänä sivuaineena olen syventynyt kauppatieteeseen ja erityisesti johtamisen opintoihin. Näiden avulla luon siis omaa osaamistani ja suuntaamistani työelämään lähdettäessä. Sivuainevaihtoehtojen määrä kasvaa entisestään, jos on valmis maksamaan hieman ja ottaa kursseja avoimen yliopiston puolelta. 

Opiskelu on meillä todella itsenäistä ja läsnäoloa ei ole nimeksikään. Monet kursseista saa suorittaa joustavasti esimerkiksi e-tentillä tai oppimistehtävällä, mutta opintojen alkuvaiheessa vaihtoehtona on myös läsnäolokursseja ja ryhmätöitä vaativia suorituksia. Esimerkiksi kieliopinnot on kuitenkin käytävä läsnäolovelvoitteisesti. Alana kasvatustiede on kuitenkin todella itsenäinen, ja vaatiikin jokaiselta suunnittelukykyä, itsekuria ja ajankäytön hallintaa. Kukaan ei käske tekemään mitään, vaan valitset itse kurssit, päätät milloin ne suoritat ja kuinka paljon pisteitä keräät lukuvuodessa.

Minä itse koen edelleen olevani täysin oikealla alalla, enkä ole päivääkään katunut valintaani. Vaikka toisaalta nautin paljon myös kauppatieteen ja psykologian alan opinnoista, koen silti kasvatustieteen näistä kaikista pääaineena eniten omakseni. Ehkäpä tätäkin voi jollain tasolla sanoa kutsumusammatiksi :D Itselleni tämä valinta selkeytyi lukion aikana erilaisten ammatinvalintatestien ja soveltuvuustestien kautta. Omien vahvuuksien ja mielenkiintojen pohtimisen sekä ammattilaisten tietotaidon kautta se oma juttu löytyy kyllä!

Kysykää ihmeessä jos joku asia jäi vielä aiheeseen liittyen mietityttämään. Vastailen mielelläni kaikkiin erityisesti kasvatustieteen opiskelua koskeviin kysymyksiin! :)