Willpower

Tähän väliin taas yhtäkkisestä inspiraatiosta postausta, joka on kumminkin harvinaisen henkilökohtainen aihe mulle, ja luultavasti myös monille teillekin. Ajattelin meinaan kirjoittaa tahdonvoimasta ja periksiantamattomuudesta.
Nyt en meinaa tätä pelkästään treenin kannalta, vaan useammilta kanteilta. En sen tarkemmin blogissa halua kertoa, mutta voin sanoa että mulla tahdonvoima ja oma sisu on tullut tietyissä tilanteissa todella tarpeeseen, ja ilman tällasta päättäväistä jääräpääluonnetta mikä mä olen (:D), en usko että olisin tällanen ihminen nyt.  Monissa elämäntilanteissa tarvitaan uskoa itseensä ja vaikka kuinka muut yrittäisivät sua saada kaadettua maahan, pitää sieltä nousta ja näyttää mihin pystyy.
Mä olen tiedettävästi myös taipuvainen perfektionismiin, ja uskon, että kumminkin suurin syy miksi esim. harrastuksissa ja koulussa pärjään on se, että mulla on tahdonvoimaa. Kun päätän, että hei nyt mä saan hyvän numeron tai teen jonkun aineen kunnolla- mähän teen. Samoin salilla: päätin että musta tulee vielä ohjaaja ja tein kaiken sen eteen, että sainkin sen toteutettua. Välille kuuluu tietysti myös epäröimistä, pelontunnetta ja luovuttamisen hetkiä, mutta aina täytyy muistaa se mitä on päättänyt ja miks niin on päättänyt. Treenissä sisua tarvitaan siihen, että välillä uskaltaa lisätä niitä painoja ja luottaa että "mähän jaksan loppuun!" Eteenpäin päästäkseen pitää uskaltaa ja yrittää, ja siitä varmasti jokaisella onkin omaa kokemusta. Moni voi tässävaiheessa ajatella että hyvä tällasen pikkutytön jaella elämänohjeita, mutta uskokaa tai älkää- on mullakin sattunut ja tapahtunut jo tähänkin mennessä, niin hyvässä kuin huonossa. :D Näin myöhemmin kumminkin ne kaikki negatiivisetkin jutut ja ahdistavatkin hetket pystyy käsittelemään ja kääntämään voimavaraksi. Pitää vaan luottaa omaan juttuunsa ja uskoa että kerran mä olen päättänyt tehdä näin, niin paras vaihtoehto on aina kuunnella loppupeleissä itteänsä. Tätä samaa logiikkaa voi soveltaa aika moneen asiaan elämässä.
Mä olen sitä mieltä, että nykymaailmassa ei pärjää jos ei ole tahdonvoimaa ja sisua. Kilpailu koulutuspaikoista, työpaikoista... Pitää osata tehdä kaikkensa sen eteen mitä haluaa. Sillon kun kukaan muu ei usko sun kykyihin, itse pitää muistaa että hei- mä tiedän että mä osaan tämän!

Tästä tuli nyt taas kerran aika pohdiskeleva postaus. Mulla on lähiaikoina vaan pyörinyt niin paljon kaikenlaisia ajatuksia päässä, että tää on terapeuttista päästä jakaaan nitä tietyssä muodossa muillekin näin blogin kautta. Kaikkea en kumminkaan halua kertoa täällä, mutta tällanen pikku pohdiskelu lukijoiden kanssa tuntu sopivalta. Lupaan, että seuraavalla kerralla palaillaan taas jumppaan/liikuntaan liittyvissä jutuissa! Näkemisiin, ja sisukasta viikonloppua! ;)

Tämä runo on koristanut mun seinää jo reilun viiden vuoden ajan. Epätoivon hetkillä tuon tekstin lukeminen oikeasti auttaa, ja se toimii melkein kaikissa tilanteissa.